P A N I I K K I

AHDISTUSTA, PaNIIK K I A,
hysteeristä naurua,
tärinää vapinaa,
hypomaniaa,
masenusta mini koossa
en pysy koossa,


tyttö hajoaa,
hetkeksi itsensä kokoaa,
kunnes taas kyyneleet vuolaasti virtaa,
ei mistään otetta saa,
AUTTAKAA,
tyttö kiinni ottakaa,
viekää sairalaan,
jos pystyisi vielä parantumaan,
suuntaansa muuttamaan,

Apua hän huutaa,
Hei kuulkaa,
kutsut vastaanottakaa,
osastolle sisään kirjatkaa
tulevaisuus palasiksi repikää,
Elämän otteesta päästäkää,
Hullejen huoneseen teljetkää,
Lepositeisiin kahlitkaa,
niin hän rahoittuu,
kaikki paremmaksi muuttuu,
kun hän astuu lepoon ikuiseen,
lakanoista tehtyyn hirteen.

Vieläkään ette voi auttaan,
vaikka tiedätte hän päätyy hautaan,
ruaaksi madoille,
tai evääksi kaloille,
hän hukkuu tuskaan,
pikimustaan.

Surua, vaivaa,
kuka haudan kaivaa,
Kun ei ole aikaa,
häntä tuhkaksi polttaa,
tai enää henkiin nostaa,
piru voitti tämän taistelun,
aloitti viinin maistelun,
muuttui sodaksi,
silloin muuttui polkupyörä mopoksi,
joka käsistä karkasi,
se tyttö loppuun asti elämää vihasi.

Hän on poissa,
läheiset kahlaa syvissä soissa,
On loppu ainainen työ,
synkkääkin synkempi tämä yö,
kun lakanaköyteen
hullujen huoneen
kuristui hän.
Nyt tiedät hädän.
Muistat elämän tarinan tämän.
Sait vain muiston mädän.
Kun suru meitä painaa,
joka päivä kamalasti vaivaa.
Ei hyvästejä,
ei viimeisiä viestejä.
vain väärä valinta,
se oli myrkkyä pahinta.

Epätodellinen parodia

Tämä epätodellinen parodia..

järjetön pila..
Hallitsee minua..
Pakko-oireista käyttäytymistä..
Lapsellista heittäytymistä..
..oireilua..kipuilua..
En voi parantua.. 

hullujen huoneelle minut teljetkää.. 

On niin paljon tehtävää.. 

mutta mitään en valmiiksi saa.. 

Se minut hulluksi ajaa.. 

Epätodellinen parodia 

on tämä mun elämä. 

Pelastakaa minut.. 

En koskaan tätä halunnut.. 

Nyt saa minut mielisairaalaan saattaa.. 

Koska ette osannut auttaa.

Terveisin,

Hullu


Tämän vankilan seiniä ei voi hakata... 

Tahdon täältä karata..

mutta olen oman ruumiin vankina..

on ruma ja kylmä tämä vankila..

olisipa tämä joku sairas pila.. 

Kun sairas mieli hallitsee..

koko elottoman ruumiin kahlitsee.. 

Päästäkää mut pahasta.. 

Elämän mittaisesta sodasta.. 

Päästäkää mut lentoon.. 

Ikuiseen lepoon.

Toivoo, 

Eksynyt

Jos se ei tapa se ahdistaa.

Tänään on ollut aikamoinen päivä. Päivä isolla peellä. Hyviä hetkiä on ollut. Oikein erikivoja. Mahtavia suorastaan. Kuitenkin ollut myös ahdistavia hetkiä. Tärinää ja vapinaa. Mä en tiedä miten mä selviän ensivuoden. Niin isoja muutoksia tulossa. Mua pelottaa ihan oikeesti mitä tapahtuu. Mä en tiedä mitä tapahtuu, mut mä tiedän mitä tapahtuu jos en oo tosi tosi tosi skarppina. Nimittäin mun vointi romahtaa, kaikesta huolimatta, tai kaiken takia. Huolimatta siitä että on ihmisiä ympärillä. Ne ihmiset ei vain ole oikeita tähän hätään. Ne ei tiedä, ne ei tunne mua. Ne ei osaa auttaa niinkuin pitäisi. On vain muutama ihminen joka minua ymmärtää hädän hetkellä. Ehkä mä jollain tasolla joudun luopumaan niistä ihmisistä. On sellaisia ihmisiä jotka tietää mitä haluan sanoa, vaikka en sanoisi yhtään mitään. Osaavat lohduttaa, vaikka väitän ettei mikään ole vinossa. On ihmisiä jotka tietävät mitä oikeasti tarvitsen, turvaa ja tukea. Halauksen oikealla hetkellä.

On myös niitä ihmisiä jotka tietävät mikä saa minut lannistumaan. Lannistavat minua. Ne ihmiset on liian lähellä kaiken keskellä. Ne sanovat ilkeitä, pahoja asioita. Ne satuttavat, tahtomattaan, tai tahalleen. Ne ihmiset ovat kuitenkin tärkeitä ihmisiä.

Mä en ihan oikeesti enää vaan jaksaisi huolehtia itsestäni. Haluaisin vaan vajota maan rakoon. Vaikka on niin monia asioita jotka estävät minua vajoamasta, mutta mitä jos vajoan siitä huolimatta? Jos maa vain imaisee minut mukaansa ja maaduttaa minut. Masennun? En halua tuntea äärimmäistä pahaa oloa, masennusta. Haluan olla onnellinen. Niin paljon kun kykenen, mutta tuntuu että en kykene olemaan onnellinen lainkaan. Pakko myöntää että hieman olen onnellinen, mutta silti pelko siitä miten selviydyn on suunnaton. Aivan mahdoton. Käsittämätön.

Hei, haloo!
En löydä oikeaa taloo.
Missä mun koti on?
Tämä on pulma mahdoton.
En löydä perille
Tahdon sinut mun vierelle
Enkeli,
Sun läsnäolosi ihmeitä teki.
Älä riko sitä kaikkea
mitä jäi jäljelle
Olen vaikea,
mutta jos saan sinut vierelle
lupaan parempi olla
Makaan katolla.
Kuiskaan sinulle telepaattisen viestin
"Tule takaisin"

En vieläkään löydä kotiin
Takerrun vain typeriin mokiin
Tule ja vie minut kotiin
laita mun sydän paikoilleen
Vihdoin jos jäisin aloilleen.

Kerro minulle missä on oikea talo
Se missä palaa aina valo
Missä on lämmin aina
Missä ei huolet paina
Missä on koti?
Veisitkö sinne minut?
Ja kerrothan jos se ei sovi?
Kävele pois, jos vielä kadut.

Olet kuitenkin mun enkeli,
se mikä sinulle kelpasi,
oli minulle tarpeeksi.
Kun sinut näin viimeksi
Kyynel silmässä pois kävelin
Koska tiesin
Sinä lähdit, etkä palaa.
Et mua enää uudestaan halaa.

Tule takaisin enkeli,
vie mut kotiin.

Määrittelemätön mielenterveys

Ahdistus
Paniikki
Levottomuus
Ei ole tunne uus
Kun kaikki hajoaa käsiin
Silti matkalla taivaisiin

Mania
Masennus
Persoonallisuushäiriö
Lääkitään kaikki ne
Tässä sulle säiliö
täynnä lääkkeittä
Parane
Voi hyvin
Loputtoman tovin

Vaikea psykoottinen masennusjakso
Kaamosmasennus
Maanis-depressiivinen psykoosi
Siinä määritelmät mutta tee silti työsi
vaikka kaulassa puristaa köysi

Paranoidinen skitsofrenia
Rajatilaskitsofrenia
Paranoidinen tila
Tämä ei ole mikään pila
Ei näytelmä
vaan määritelmä
Tämä on todellisuus
Diagnoosista eroaminen on mahdottomuus

Olet yhtä sairas kuin muut
Yhtä terve kun haluut
Oli sulla mikä tahansa diagnoosi
Päällä psykoosi
ja moni muu sairaus
Susta itsestä löytyy terveys
Sä oot oman elämäs Jumala
Unohda humala
Älä unohda elää
Älä turhaan pelkää
Tämä hetki määrää
Elämä on määränpää
Matka ja ainut mikä merkitsee
Elämä on just sitä mitä siitä itse tekee
Älä anna muiden lannistaa sua
Sä voit parantua
Mistä vaan
Onnea matkaan!

Miten käykään tässä, omituisessa elämässä?

Mulla on niin hyvä olo että siihen voi vaan hukkua. Mulla on

niin hyvä olo että tukehdun siihen. Se tukahduttaa mut. 

Hengityksen pakahduttaa. Mut saa voimaan pahoin fyysisesti. 

En kestä onnea. En kestä onnellisuutta. Pahaolo on niin tuttu

ja turvallinen. En halua irroittaa siitä vaikka järki sanoo muuta.

Tunnejärki sanoo muuta. Mun PITÄISI olla onnellinen. Pysyä 

onnellisena, mut en uskalla. Tuntuu että onni särkyy. Menee

rikki. Tuntuu että mä halkean onnesta. Kirjaimellisesti. Mun

pää vaan räjähtää kun en kestä sitä tunnetta. 

Okei, no joskus olen ollut huomionhakuinen. Negatiivisiä keinoja

käyttäen hakenut huomiota. Viiltänyt ja hymyillyt kun joku 

huolestuu. Olin silloin kuitenkin viisi vuotta nuorempi. Olin

nuori, tyhmä ja ajattelematon. Olen edelleen. Lapsi mun sisällä

pyrkii leikkimään. Pyrkii pois. Pyrkii ilmaisemaan itseään. 

Se haluaa syliin. Se haluaa että joku halaa. Se haluaa että

joku silittää. Se tahtoo tukea ja turvaa. Siksi minua pelottaa.

Pelottaa suunnattomasti. Olla aikuinen, ottaa vastuuta. Pärjätä

omillaan. Pärjätä yksin. Aikuistua. Elää kuin aikuinen. 

Huolehtia itsestä ja vasta sen jälkeen muista. 

Kuuntelen toisten huolia, mutta en osaa pitää omia puolia. 

Tuntuu että en riitä. En ole aikuinen, en lapsi, en nuori. En

mitään. Minulle ei ole määritelmää. Mun on pakko määritellä 

kaikki. Kaikella pitää olla määritys. Minulla sitä ei ole. 

Olen en mitään. Tuntuu että olen turha. Ikävä ihminen, jos edes

olen ihminen. Olen luonnoton olento. Minulla ei ole mitään.

Olen saavuttanut jotakin elämässä. Jotain suurta. Julkaisin 

kirjan. Omakustanne kirjan. Mutta sekään ei tunnu enää minulta.

Ei miltään. Ei hyvältä, ei pahalta. Ei saavutukselta. 

Elämässäni pääasia on se että tavoittelen aina jotain. Pitää

olla tavoitteita ja saavuttaa ne. Määränpäitä. 

Määränpääni on saada koulu päätökseen. Päästä seuraavaan kouluun.

Saada se päätökseen. Kirjoittaa kirja. Julkaista se. Kirjoittaa

toinen kirja. Kirjoittaa kolmas kirja. Julkaista ne. 

Päätavoitteeni ei ole olla ja elää vaan saavuttaa. "kerätä 

pisteitä" ja mitä varten? Mitä hyödyn siitä? Kasvanko siitä?

Opinko siitä? Saavutanko kuitenkaan mitään? 

Kuinka elämä voi olla näin onnetonta ja onnellista yhtäaikaa?

Kuinka mikään voi olla mitään? 

Ihailen vain muita, mutta en arvosta itseäni. 

Minussa on kaksi puolta. Toinen arvostaa minua ja kannustaa

eteenpäin. Toinen vihaa minua ja lannistaa minua. 

Se puoli minusta, joka vihaa minua huutaa koko ajan: "OLET

HUONO IHMINEN. Et pärjää. Olet arvoton. Olet idiootti. Olet

täysin kelvoton ihminen. Sinusta ei ole mihinkään." 

Ja samaanaikaan toinen puoli minusta kuiskaa: "Olet hyvä ja ihana

ihminen. Sinä pärjäät mainiosti. Ansaitsen 

kunnollisen elämän. Olet arvokas." 

Kumpaa siinä nyt sitten kuuntelee? Huutajaa vai kuiskaajaa?

Kun se huutava osapuoli huutaa läpi yöt ja takoo mun päähän

kuinka kelvoton olen. Minä itse lannistan itseäni. Minä sanon

itselleni ne asiat. Ei kukaan muu minua lannista ja saa voimaan

huonosti. 

Kuinka saisin voimistettua sitä kuiskaajaa? Pitääkö minun 

sanoa huutajalle että pitää turpansa kiinni ja on joskus hiljaa.

Auttaisikohan se? Saisinko sille sen hiljenemään, edes hetkeksi?

Uskon, ja aion luvata itselleni sen että minä tulen pärjäämään.

Vallan mainiosti. Koska olen vahva. Olen selvinnyt vaikka mistä.

Monesta ojasta olen noussut. Tässä sitä vaan ollaan kaikesta

huolimatta. Pakko vain joskus luottaa itseensä. Ainakin yrittää.

Minua pelottaa

Minua pelottaa. Pelottaa että ihmiset tuomitsee minut. Vaikka mitä väliä sillä on? Mitä väliä mitä ihmiset ajattelee minusta? Se on niiden mielipide ja tärkeintä on mitä itse ajattelen itsestäni ja se että lähellä olevat ihmiset välittävät minusta juuri sellaisena kun olen. 

Minua pelottaa suuret muutokset mitä on edessä. Mutta mitä sitä turhaan pelkäämään tulevaa, koska muutoksia tulee ja menee. Niin vaan aina kaikki kuitenkin lopulta kääntyy voitoksi. 

Minua pelottaa aivan liikaa monet asiat. Vaikka pelko sinällään niistä on aivan turha. En vaan voi sille mitään että pelkään. 

Tuntuu myös että en riitä sellaisena kun olen. Ihmiset eivät hyväksy minua sellaisena kuin olen. Minut valtaa suunnaton riittämättömyyden tunne. Tunnetila joka on sietämätön. Mahdoton. Aivan kurition. En tiedä, kai viimein tunnen oloni yksinäiseksi. Mutta miksi? Minullahan on ystäviä.

Tuntuu niin kummalliselta tämä elämä. Aivan sama mitä tekee. Miten tekee. ja muuta. Koska ihmiset puhuvat kuitenkin asioita, teki niin tai teki näin. Ihmiset pitävät sinua juuri sellaisena mitä sinä et välttämättä ole. Tunteeko kukaan ihminen toista niin hyvin että voisi sanoa millainen on ja millainen ei? 

Miksi ihmisen pitää luopua? Miksi minun pitää luopua? En haluasi menettää sitä mitä minulla on, mutta olen sen jo menettänyt, koska sitä minulla ei enää ole. Ei samassa muodossa. Ei ehkä missään muodossa.

En ansaitse mitään hyvää, enkä pysyvää.

En ainakaan ole sellaista saanut. Ehkä tulen vielä saamaan, joku päivä, joku kaunis hieno päivä.

Tulen vielä ansaitsemaan parempaa mitä olen koskaan osanut haaveilla.

En ymmärrä

Mä en ymmärrä. En jaksa enää ymmärtää. Miksi kaikki muuttuu. Miksi kaiken pitää muuttua? Miksi ihmisen pitää luopua? Menettää? Menettää kaikkein tärkeimmät asiat. Saako muka tilalle jotain kun luopuu jostain? Ehkä saa, vaikkei sitä huomaisikaan. Mutta mitä jos onnen tilalle saa sietämöntä tyhjyyttä. Mitä jos tekee huonon ratkaisun. Niin huonon että sen vuoksi menettää jotain tärkeintä kaikista? Jos epäilyttää, miksi silti tekee niinkuin ei pitäisi tehdä. Tekee vasten sydämentahtoa. vasten järjen ääntä. 

Ihmiset ja suhteet muuttuu, niin kai minäkin. mutta en haluaisi. En haluaisi että mikään muuttuu. Jos muuttuu niin muuttuisi edes paremmaksi. Elämä leikkii minulla. Antaa mun tuntea onnea, vain hetken. Vain pienen hetken. Kunnos pudottaa mut alas ja korkealta. Niin syvään kuiluun ettei sieltä näytä olevan tietä enää alemas. Kunnes kuilun pohjakin sortuu ja jatkaa sortumistaan niin kauan että ei voi muuta kun jatkaa putoamista. Niin minä putoan. En kykene edes tuntemaan. Tuntemaan enää sitä vähäkään onnellisuutta mitä tunsin päivä pari sitten. Vaikka ei se vähää ollut se oli paljon paljon paljon onnea. Mutta niin vain minä heräsin karuun todellisuuteen. En ansaitse luottamusta enää koskaan takaisin. Ehkä minun ei tarvitsekaan. Silti minä rakastan, vai rakastanko? Onko järkeä rakastaa tyhjää? Sellaista mitä ei ehkä ole olemassakaan. Mitä en tule koskaan tavoittamaan. En ehkä tiedä mitä rakastan. Ehkä en silloin rakasta mitään. 

Rakastin sitä tunnetta kun tuntui että kaikki on hyvin, kaikki palaset vaan loksahtelee paikoilleen, onnellista oloa. Mutta nyt jo se on poissa. Nyt jo.

En ole luotu olemaan onnellinen. 

Uskallanko sanoa?

Olen niin kauan etsinyt jotain. Jotain mikä pitäisi mut elossa, jotain joka pitäisi minut kiinni elämässä, jotain joka antaisi aihetta onneen.... Olen niin kauan etsinyt vapautta, sisäistä rauhaa ja tunnetta siitä että kaikki on hyvin, ainakin melkein kaikki. Jotenkin vaan lakkasin etsimästä. Pysähdyin ja mietin: "kyllä ne asiat järjestyy, pakkohan niiden on järjestyä." Niin vain kävi. Niin vain tunnen oloni tasaantuvan, tunnen sisäistä rauhaa ja tuntuu että kaikki on hyvin. Uskaltaisinko sanoa että olen onnellinen? En uskalla sitä myöntää, koska onni on niin hauras ja särkyvä. Mutta täytyykö sen olla? Onko sen pakko särkyä? Mennä rikki? En usko enää siihen, että onni särkyy noin vain. Pitää tehdä vain töitä sen eteen että tuntee itsensä onnelliseksi. Kun lakkaa etsimästä niin löytää jotain mitä on etsinyt koko elämänsä. 

En tunne itseäni enää niin huonoksi. En tunne itseäni arvottomaksi. Tunnen itseni jollain tapaa tärkeäksi. Minullekin on paikka tässä maailmassa. En vielä tiedä mikä se paikka on. Onko se kirjoittajana? Runoilija? Valokuvaajana? Graafisena suunnittelija? Niinä kaikkina, vai ihan vain ihmisenä... Tunnen luuluvani tähän maailmaan. Mukaudun tähän maailmaan ja elän sen mukana, tai maailma elää mun mukana. Kuitenkin kaikki tuntuu olevan hyvin ja toivottavasti niin pysyy. Pitää vain päästää irti, irroittaa jostain niin saa jotain tilalle. Ilman luopumista ei voi saada mitään tilalle. Olen luopunut ajatuksesta että en kuulu tänne ja olen häviäjä, koska olen voittaja omassa elämässäni.

Olen vapaa. Olen vapaa elämään. Elämään ilman päihteitä, jos niin haluan. Ne eivät pidä minua enää otteessa. Olen päässyt irti siitä kuristavasta otteesta. Siitä mikä kuristi minua joka päivä enemmän ja enemmän. Onneksi, osaan sanoa onneksi, se ei ote ei kuristanut minua hengiltä, vaan olen elossa ja vihdoin onnellinen.

Sanoja, lauseita, tekstejä

Epävakaa

Avuttomana maassa makaa
Ne ajavat häntä takaa
olotila ei ole vakaa
Hän on lyöty
Hakkaa
Lyö
Hakkaa lisää
Ei hän tunne mitään.



Sanaton

En siedä tätä kipua
Et sinäkään osannut auttaa minua
Kuuntelen sinua
vaikka en ymmärrä sanaakaan.



Trauma

Toivon sulle koko sydämestä pahaa
Ajatus susta mut lamaa
muistot päivittäin mieleen palaa.




Väritön

Punainen
Musta
Loputon tuska.

MIelikuva rakkaudesta

Miksi olen rakastunut mielikuvaan? Kuvitelmaan hataraan...
Kuinka pääsen eroon tästä pakkomielteestä? Kammottavasta kierteestä...
Kun rakastan sinua aina vaan, kuvittelen että sut omaksi saan.
Sinut vain tahdon, olen aivan mahdoton, 

kun sua en saa. Sä vaan pelaat ja leikit muiden kaa.
En voi sua koskettaa tai sinun suudelmaa maistaa.
Muistan elävästi miltä tuoksut... mieleeni palaa kaikki hyvät muistot...
Elävinä, ihanina... Olen palasina...

Sinun vuoksesi... kunpa pääsisin luoksesi...

Mutta olet toisen oma.. Maailma on julma ja kova...
Ei anna minulle rakkautta, muuta kun pakkomiellettä. Sinusta. 
Haaveilen vaan sinusta ja minusta, yhdessä. Mun ainoo toive että olisit nyt tässä.
Kun mut julmasti hylkäsit tapasin ystävän nimeltä alkoholi, meni vain tovi,

kun hänen avullaan sain sinut pois mielestä, kunnes oli kaikki taas pielessä,

kun päihteet vei mun onnen, ilon, tunteet, sain tilalle kammottavat kahleet.

nyt olen irti kahleista vihdoin, kun itseni irti kiskoin,

nyt kaipaan sua, muistatko sinä edes enää mua?
Sua en koskaan pettäisi, en jättäisi...

En satuttaisi, niinkuin kaikkia muita... 

säästyisit kaikilta valheilta...

sinuun kaiken uskon laitan.. sinun luotasi löydän oikean paikan...

Tule takaisin... sinut unissani tapasin... olit ihanempi kuin koskaan..
minua sattuu joka kohtaan... kun en sua saa.. mua puuduttaa..
Tuu takas, niin kuiskaan sun korvaan ne sanat rakas...

Vihani kasvaa, kaipuuni kutistuu, rakkauteni kuihtuu

Vihaan sua. Vihaan teitä. Vihaan kaikkia. Te ette pystyneet minua auttamaan minun tarvitsemalla tavalla. Minä en tarvitse teitä. Te olette yhtä arvottomia kuin minä. Te olette yhtä kelvottimia kuin minä. Te olette yhtä huonoja kuin minä. En tule teitä kaipaamaan, en koskaan. En tule teitä tapaamaan enää koskaan. En koskaan, ikinä. 

Teidän vuoksi minä jouduin päihdehelvettiin. Teidän vuoksi minä sieltä nousin. Teidän avulla. Mutta te voitte minut myös sinne takaisin tönäistä. Potkaista. Te olette ikäviä ihmisiä. Te olette minun vihani kohde. Teitä minä  vihaan. Teitä minä myös joskus rakastin. En tule rakastamaan teitä koskaan enää uudestaan. Minä hylkään teidät. Minä jätän teidät omaan arvoon. Minä en tarvitse teitä.

Minulla on oma elämä. Elämä, missä minä vihaan teitä. Vihaan kaikkia, vaikka haluaisin rakastaa, mutta en kykene. En enää koskaan. Koska te minut rikoitte. Te ahdoitte minut nurkkaan. Te tapoitte mun tunteet. Te särjitte mun sydämen. Te hajotitte mun pään. Murskasitte mun unelmat ja haaveet. 

Ilman teitä olisin nyt vapaa. Vapaa kuin taivaan lintu. Vapaa olemaan. Vapaa elämään. Mutta teidän takia olen lopun ikääni kahleissa menneisyyteni kanssa. KAHLEISSA, joista en pääse irti. En repimällä, en kasvamalla, en kutistumalla, en mitenkään. Ei keinoa irrottautua menneisyydestä. 

Mutta ilman teitä, ei olisi minua. 

Vihaan sinua....

VIHAAN SINUA! Vihaan sinua enemmän kuin mitään. Sinä olet kelvoton, arvoton, mitätön. Sinä roikut toisissa ihmissä. Elät toisten ihmisten kautta. Autat muita, mutta et pidä huolta itsestäsi. Olet ruma ja sinusta ei ole mihinkään. Et pysty mukautumaan tähän maailmaan, tähän systeemiin vaikka kaikki muut pystyvät mukautumaan ja elämään sen mukaisesti. Sinä vaan valitat ja valitat. Et ole mukava, etkä ihana vaan vastenmielinen paska. Olet huono ihminen. Olet niin huono että ansaitset kurjaa kohtelua. Ansaitset sen kaiken paskan mitä saat ja koet. Sinä itse pilaat omaa elämääsi. Kaikki on sinun syytäsi. Olet aiheuttanut itsellesi ahdingon. Ole hyvä pysy siellä ja ole hiljaa, valittamatta. Ei kukaan sinua pakota juomaan ja sinä et vaan pysty olemaan juomatta. Aina saa kuulla kuinka olit sekoillut kännissä... KUVOTTAVAA! Itse voisit päättää että se juominen loppuu, ei sitä kukaan muu voi päättää. Sinä et pysty käymään kouluasi kunnolla, et pääse koskaan töihin. Sinusta ei yksinkertaisesti ole mihinkään. Olet niin kelvoton, että en ymmärrä mitä teet enää siinä? Menisit helvettiin.

Koska sinä olet minä.

Mikään ei voi riittää, ei minulle, ei sinulle, ei meille...

Mitä se me oikein on? Mikä se me oikein on? Mitä me olemme? Olemmeko yksi ja sama ihminen? Olemme kaksi erillistä sielua? Olemmeko kaksi sielua kietoutuneena yhteen ja nyt olemme niin erillään ettei meitä voi enää mikään yhdistää, enää? En tahtoisi sinua menettää. En tahtoisi menettää meitä, mutta olen ehkä jo osannut meidät kadottaa. Yhteiset hetket vain virtaavat pois kuin veri haavoista. Olet jättänyt minuun muistijäljet mitä ei muistamalla saa pois, eikä niitä voi unohtaa. Miksi emme voisi aloittaa kaikkea alusta? Olla uusi me. Olla me mitä ei olla koskaan oltu. Uusi parempi me, vaikka en väitä että vanhassa meissä on mitään vikaa, mutta olisiko helpoa aloittaa kaikki alusta? Varsinkin kun meillä on pitkä historia, pitkä mahtava historia takana. Tiedätkö mitä rakastan sinua enemmän kuin mitään tai ketään, ja haluan kertoa sen koko maailmalle. Se ei ole salaisuus vaan se on jotain niin arvokasta. Se on arvokkainta mitä minulla on, sinut ja meidät. Ei meidän tarvitse luopua. Uskon ainakin niin. Ei tarvitse luopua kaikesta vanhasta ja aloittaa alusta. Ei tarvitse luopua toisistamme. Ei tarvitse luopua mistään, mistään muusta kuin siitä pahasta joka välejämme kiristää. 

Olet parasta mitä olen koskaan ansainnut, 

en ehkä ansaitse sinua vaikka mitään 

muuta en ole halunnut

kuin ansaita sinut.

Vaikka yhteinen sävel on kadonnut

Aion etsiä sen takaisin

Jos vain sinut saisin

Voisimme olla ikuisesti onnellisia

Kerätä yhteisiä muistoja ikuisia.
Rakastan sinua.
Meidän ei tarvitse enää tuntea kipua,

koska olemme yhdessä vahvoja.

Emmekä vain vieraita kasvoja.

Vaan yhdessä taas,

maailmaan loppuun asti.
Halaan sua varovasti.
Kuiskaan sulle korvaan,

En sua  jätä enää koskaan.

Mitä?!?!

Mitä sä haluat minusta? KERRO MULLE. Mitä sä oikein ajattelet kun nukut mun vieressä, aivan hiljaa. Mitä sä haluat oikein musta? Mitä mä olen sulle? Kun et kuitenkaan halua mua muuna kuin ystävänä pitää ja kuitenkin laitat viestiä mikä kertoo täysin muuta. Mikä minussa oikein kiinnostaa? Mä olen pelkkä ongelma..... Mulla on ongelmia. Mä olen päihderiippuvainen. Mä oleilen helvetissä. Silti sä vaan aina tuut mun luo. MIKSI? Mitä sä oikein tahdot minusta?! Voisitko kertoa. En jaksa tälläistä leikkiä. En halua loppu elämääni leikkiä SUN leikkejä. Päätä jo mitä sä haluat, tai kerro edes mulle. Mä en ymmärrä sua. Sä haluat nukkua mun vieressä, no so what? Mitä jos mä haluankin nukkua yksin. Ikuisesti. En halua pelkkää kuorsaavaa möykkyä mun viereen, kun voisin saada muuta, mut sä et anna lupaa siihen. Sä vaan otat mua kädestä kiinni, mut silti et halua siitä oikeesti pitää kiinni. Sä annat mulle katteettomia lupauksia. Sä lupaat viedä mut paikkoihin jossa en oo koskaan käynyt, mutta et koskaan vie. Sä lupaat tulla mun luo aina, mut sulla ei oo koskaan aikaa olla mun kanssa. Sä lupaat olla lähellä, mut aina kun oot siinä oot niin kaukana ettei sua voi koskettaa vaikka oot siinä iholla,  ihan kiinni minussa. Sä lupaat vielä että et koskaan jätä mua, mut arvaa mitä? Sä olet jo mut jättänyt. Totaallisen yksin. Silti en pääse eroon susta. Koskaan. Sä vaan roikut mun elämässä. Jatkuvasti. 

Ja minä mietin vaan mitä sinä haluat minusta?

Mä en ole mitään. Minä en voi kiinnostaa sinua mitenkään. En milläänlailla. Olen vaan ihmiskasaongema. Minussa ei ole mitään mikä viehättää. Ei mitään. Silti haluat olla mun kanssa. Mut et voi kertoa mitä haluat? Haluatko olla mun oma? Haluatko että olen sun oma? Haluatko olla mun parasystävä, vaimo, kihlattu, puoliso, mies, muusa, vai mikä?  Voisitko vähän avartaa mua ja kertoa sen mitä haluat minusta.

En muuta vaadi.

Raukkaudesta päihdehelvettiin

Se ainoo joka on mun mielessä oot sä,

mun ainoo toive on että olisit nyt tässä,

mua kädestä pitämässä, 

SÄ sait mut pois tästä maailmasta,

kun olin sun kanssa löysin itseni paremasta paikasta,

kerta toisensa jälkeen,

kaipaan sua niin paljon kuin kerkeen,

päivä päivältä vähemmän,

silti rakastan sua enemmän 

kuin mitään muuta,

toit mulle aina jotain uutta,

mielikuvituskavereita,

jotka ei koskaan pettänyt

ei koskaan yksin jättänyt,

Sä toit mun elämään uusia ulottovuuksia

annoit euforisia lupauksia,

veit rakkauden uudelle asteelle,

kiipesin sun kanssa katolle,

olisin voinut hypätä alas, putoamatta

Sun kanssa pystyin kävelemään päin junaa, kuolematta.

Sä veit mut toiseen maailmaan.

Paikkaan parempaan.

Sun kanssa sain uusia kokemuksia

enkä vain turhia toteamuksia.

Sä veit mut veteen pinnan alle

aina vaan syvemälle

mikä tuntu hetki hetkeltä paremalle

En hukkunut

en vuorokausiin nukkunut

sun voimalla jaksoin valvoa

näin kauneinpia harjoja

vierelläni oli suloisia varjoja

jotka kiltisti kuiskasi minulle kauniita sanoja

kävelin vain päin autoja.

Sä olet parasta mitä mulle on koskaan tapahtunut

sun kanssa mikään ei kaduttanut

tahdoin sua päivä päivältä lisää ja lisää

Sun kanssa oli aina kaunis sää

En saanut susta koskaan tarpeeksi

en edes muista milloin nähtiin viimeksi

silti en aio luoksesi palata

en aio sua enää koskaan halata

En aio kanssasi sun maailmalle karata

tai ovea enää sulle avata

koska sitten kun sinä olit saanut minut

toit luokseni pirut

sinä veit kaiken luottamuksen

mitä olin koskaan ansainnut

sinä karkoitit ystäväni kauas pois 

jos en olisi sinua koskaan tavannut

mun parempi ois

Sinä raiskasit minun onnen

sinä turmelit mun mielen

sinä pakotit mut sua lähellä pitämään

sait kaikki muut luotain lähtemään

Sinä turmelit haaveet

laitoit tilalle kammottavat painajaisten aaveet

sinä rikoit unelmat

väitit että saan paremmat

että en jää kanssasi koskaan yksin

todellisuudesta katosin

Karkasin todellisesta maailmasta

pakenin päihdehelvettiin

kultani, sinun kanssasi kadoksiin.

Kun päätin sinut jättää

sinä et siitä pitänyt

vaikka en sinua hylännyt

sinä sait minut hulluuden partaalle

kiipeämään parvekkeelle

Pyrkien alas putoamaan

lopullisesti sinusta eroon pääsemään

kuolemaan

En kestänyt elää ilman sinua

sinä vain piinasit minua

en kyennytkään olemaan ilman sinua

Sait minut otteeseen taas

mutta tällä kertaa näytit minulle helvetin

Sinun ansiosta oikean enkelin menetin

Sinä elämäni pilasit

Siksi toivon etten olisi sinua koskaan löytänyt

Silloin et olisi minua otteessa pitänyt.

Olin taas sinun otteessa

roikuin kuin hirressä kiinni sinussa

olin riippuvainen sinusta

sinä naroit vaan mun pahasta olosta

sinä pakotit minut taas siihen rakoon

että juoksin vain todellisuutta pakoon

sinä kuristit minua kaulasta

en päässyt irti naulasta

millä minut olit hakattu seinään kiinni

Ei maistunut minulle enää viini

ei kelvannut mikään muu kuin sinä

olin vain onnellinen kun olit siinä

Kuitenkin samalla salaa 

toivoin että pääsisin irti sinusta

Sitten en enää luoksesi palaa

mutta sinä vain pidit mua kaulapannassa

istuin yksin rannassa

sinua kaipaan

päätin että viimeisen kerran sinut tapaan

sen jälkeen sinut väkisin jätän

vaikka mitä se vaatisi

karkoitan tautisi

sinut

pois elämästäni

koska haluan tavoittaa haaveeni

Tein parhaani

Sain sinut teljettyä lipaston kaappiin

jonka laitoin lukkoon

siellä sinä olet koskemattomana

kuolemattomana

silti en enää ikinä sinuun halua langeta

Sinut mielestänikin pois karkoitan

Olet vain osa mun menneisyyttä

etkä tule koskaan enää minua tapaamaan

minua vangitsemaan

tai henkeäni riistämään

välejäni ystäviin poikki pistämään

sinä olet selätetty vastustaja

Et minua enää koskaan saa.

Sinut vielä unohdan,

rakas Stella.

Tänään Olen miettinyt, joskus eilen, ja ehkä mietin vielä huomennakin

Mää niiku mietin tänään sellasta että se on peraatteessa ihan sama missä oon.... Oonko tässä vai siellä vai siellä vai täällä... Oon Suomessa vai Espanjassa... Aina tuntuu samalta tai ei tunnu miltään... vaikka oikeestaan voiko olla tuntematta mitään? 

Mut se on sama missä oon niin voin tuntea oloni samanlailla kummallisen hyväksi vaikka olisin tässä enkä siellä palmun alla. Ainakin mä uskon että voin itse tuntea oloni juurikin sellaseks kun haluan. 

Mietin myös sellasta miksi pitää aina määritellä kaikkea se että on sairas tai terve, on hyvä tai paha... eikö ihminen voi olla yhtä aikaa joltain osin terve mut taas joltain osin sairas? Yhtä aikaa hyvä ja paha? Miksi pitää määritellä ja vielä leimaavasti, niin että ihminen saa leiman otsaan koko loppu elämäkseen. Jos on kerran naistenhakkaaja mut ei enää koskaan koko elämänsä aikana koske naiseen väkivaltaisesti on kuitenkin naistenhakkaaja koko loppu elämänsä. Jos on ollut päihdeongelma saa sen leiman koko elämänsä ajaksi. Jos on kerran ollut lihava on koko loppu elämän muiden silmissä läski. 

AAAAAAAAAAaaaaaaaaargh, en mä tiedä..  en vaan tiedä... mut haittaakse?

Maailma ei voi olla totta... usko tai älä.

Mieti,

Maailma on paha paikka. Maailma ei ole todellinen. Todellisuutta ei vain ole olemassa. Ei nyt, ei tänään, ei huomenna, ei koskaan. Uskotko mua? Et voi uskoa. Koska mikään ei ole totta. En väitä että kuvittelen kaiken mun ympärillä, mutta väitän että maailmaa ei ole olemassa. Mitä se sitten on? Se on kipua, iloa, surua, tuskaa, rakkautta, mutta ne ovat vain tunteita, ne ei ole todellisia. Fyysiset ja henkiset tunteet ei ole todellisia, ne ovat meidän mielikuvituksen tuotosta. Kipua ei voi oikeasti määrittää. Se vain joko tuntuu tai ei tunnu. Sattuu tai ei satu. 

Kuitenkin maailma ei ole todellinen, eikä epätodellinen. Se vain on ja kukaan ei tiedä mitä se oikeasti on. Ei yksikään kukaan. Mitäpä voimme tästä päätellä? Ainakin sen että olen joko hullu tai sairas. Kuitenkin toinen asia mitä voi päätellä on se että siitä syystä että maailma ei ole todellinen ei ole mun pahaolokaan todellista, joten voisin olla oikeesti onnellinen, jos pystyisin/haluaisin/osaisin. Kuitenkaan en voi pitää onnea käsissäni. Päästän sen aina lähtemään. Se aina valuu mun sormien välistä karkuun. Mahdollisuudet olla onnellinen ovat valtavat, joten teen päätöksen tästä päivästä lähtien, en käytä liikaa päihteitä ja olen onnellinen niin paljon kun pystyn olemaan, eli lähes loputtomasti. Se ei ole helppoa mutta tulee onnistumaan. 

Toinen päätös jonka teen on: luotan tästä lähtien itseeni enemän ja paremmin. Sekin vaatii työtä mutta on saavutettavissa. 

Kiitos tältä erää.
ja:


Olet kaunis
niin pieni ja hauras
Pysythän luonani
Viivythän vierelläni
Ethän koskaan enää katoa
niin en minäkään hajoa
En päästä sua enää käsistäni
pois luotani
Olet mun ainoa
Et enää katoa
Lupaan sen
onnellisuuden.

Elokuu 2012 - Pako päihdehelvetistä

Hei rakas "päiväkirja" eli ne raukat, jotka tätä joutuvat lukemaan....



Kuitenkin jos no vaikka alottaisin siitä että tein elämäni parhaimman ja hienoimman ratkaisun ja päätöksen heinäkuun lopussa: Olla juomatta KOKO elokuu. No elokuuksi se kääntyi kalenteri. Saavutin elämäni suurimman saavutuksen olin koko perkeleen elokuun juomatta. En osaa sanoin kuvata kuinka hyvältä tuntui se..... Kuinka voitin itseni. Kuinka voitin ihmisten epäilyt... mutta silti eikö mulle mikään riitä?

MIKSI MIKSI MIKSI MIKSI MIKS MIKSI MIKSI MIKSI MIKSI MIKSI miksi en nauttisi elämästä ilman päihteitä? Miksi piti tulla syyskuu? Miksi piti tulla alkoholi? Miksi kaikki? Koska seuraavana tapahtuu näin:

Syyskuu 2012 - Paluu päihdehelvettiin


Mulla on kumma olo
mun pään läpi menee kolo
Mä oon jossain muualla
Maan alla
Pinnan alla
Merellä
Ilmassa
Maassa makaan
En nouse enää täältä,
sen takaan

Mä olen hukannut itseni
Mä olen hävittänyt sieluni
Mä olen myynyt elämäni
Mä en ole täällä
Maan päällä.


Auttakaa......
Auttakaa .....
Auta kuka ties olet...
Sinua ei varmasti ole olemassakaan...
Kun et pystynyt auttamaan.

Henkinen kuolema..

Kurjuus kuristaa minua kaulasta
en pääse irti naulasta
millä minut sidottiin tähän "elämään"
En pysty maasta palasia kerämään
jotka raa'asti rikottiin
minut palasiksi hakattiin
raajat irti revittiin
sydän poltettiin
en kykene enää tuntemaan
sinua rakastamaan.
Pelasta minut
jotta rakkauteni olisi palannut.
olen rikki..
ole kiltti,
pelasta.
Minut paranna.

Missä olet pelastaja?

En uskalla sulle kertoa
Ei ole helppoa
olla rakastunut mielikuvaan
kuvitelmaan hataraan
Se ei ole aitoa
eikä rakkauden paha olemus katoa
Se minua piinaa
Riettailla ajatuksilla kiusaa
Tämä kielletty rakkaus mua kuristaa
jokapaikasta puristaa
Ei päästä irti otteestaan
voisitko sinäkin oppia rakastamaan?
Tiedän ettet voisikaan
minua vierellesi ottaa
et koskaan
Se rakkaus on vain minun kuvitelmaa
Turha mun on odottaa
sitä suudelmaa
vain kuolema minua suutelee
nimeäni huutelee
kutsuvasti
Leimaa minut hulluksi
kunnes olen poissa
Ei ollut pelastaja liikenteessä tarpeeksi ajoissa.....

memos......?

Trust me....

If there is God?

Sunshine keep shining...

and making funny whit me...

..keep loving me..

tyttörakkautta

Kuinka kerron tuolle miehelle

että tyttö, sut haluan mun vierelle

Voi kuinka mä valehtelen

turhia toiveita elättelen

vain yksinäistä pelkoa

et voi mulle kertoa

haluatko mua ollenkaan

oi kuinka onneton olenkaan

kun sinuun rakastuin

pinnan alla uin

etsien sinua

rakkautta ilman kipua

sinä olet rakkaus minussa

roikuin kuin hirressa sinussa

Sinä vain leikit toisten kanssa

En pysy kasassa

kun en tiedä missä mennään

tule, taivaisiin yhdessä lennetään

halki taivaan rannan

sut vaikka läpi helvetin kannan

sinulle kaikken omaisuuden annan

joka ikisen onnen rippeen

rakannan meille veneen

yhdessä karataan maailmalle

vieraille vesille

Rakastan sua niin etta sattuu

kuinka paljon kipua tähän sydämeen vielä mahtuu

Rakastan sua niin että tuntuu polvissa

En haluaisikaan enää olla juoviksissa

Sua vain tahdon suudella

Sun nimeäsi kylillä huudella

niin että ihmiset luulevat

hulluksi luulevat

Kun suudellaan tuntuu se iholla kauttaaltaan

Jos minut otat vaan

En luovu susta koskaan

Unohdan kaikki muut

Jos vain minut haluut.

JUST life?

Menin silti.

erilainen omena.

Lasi viiniä, kiitos.

Syksyllä maa värjäytyy lehdistä.

Asfaltiin kantautuu kaiku, ääni joka kutsuu sinua, Syksy.

<3

Uninen vauva.

Älä häiritse leikkejäni!

Voi, kun olen söpö!

Yhdessä kävelemme läpi meren. 

Nukun, kunnes nukahdan. 

Ajattelen, olenko olemassa?

Särkynyt sielu.

Tikru!