Tänään on ollut aikamoinen päivä. Päivä isolla peellä. Hyviä hetkiä on ollut. Oikein erikivoja. Mahtavia suorastaan. Kuitenkin ollut myös ahdistavia hetkiä. Tärinää ja vapinaa. Mä en tiedä miten mä selviän ensivuoden. Niin isoja muutoksia tulossa. Mua pelottaa ihan oikeesti mitä tapahtuu. Mä en tiedä mitä tapahtuu, mut mä tiedän mitä tapahtuu jos en oo tosi tosi tosi skarppina. Nimittäin mun vointi romahtaa, kaikesta huolimatta, tai kaiken takia. Huolimatta siitä että on ihmisiä ympärillä. Ne ihmiset ei vain ole oikeita tähän hätään. Ne ei tiedä, ne ei tunne mua. Ne ei osaa auttaa niinkuin pitäisi. On vain muutama ihminen joka minua ymmärtää hädän hetkellä. Ehkä mä jollain tasolla joudun luopumaan niistä ihmisistä. On sellaisia ihmisiä jotka tietää mitä haluan sanoa, vaikka en sanoisi yhtään mitään. Osaavat lohduttaa, vaikka väitän ettei mikään ole vinossa. On ihmisiä jotka tietävät mitä oikeasti tarvitsen, turvaa ja tukea. Halauksen oikealla hetkellä.
On myös niitä ihmisiä jotka tietävät mikä saa minut lannistumaan. Lannistavat minua. Ne ihmiset on liian lähellä kaiken keskellä. Ne sanovat ilkeitä, pahoja asioita. Ne satuttavat, tahtomattaan, tai tahalleen. Ne ihmiset ovat kuitenkin tärkeitä ihmisiä.
Mä en ihan oikeesti enää vaan jaksaisi huolehtia itsestäni. Haluaisin vaan vajota maan rakoon. Vaikka on niin monia asioita jotka estävät minua vajoamasta, mutta mitä jos vajoan siitä huolimatta? Jos maa vain imaisee minut mukaansa ja maaduttaa minut. Masennun? En halua tuntea äärimmäistä pahaa oloa, masennusta. Haluan olla onnellinen. Niin paljon kun kykenen, mutta tuntuu että en kykene olemaan onnellinen lainkaan. Pakko myöntää että hieman olen onnellinen, mutta silti pelko siitä miten selviydyn on suunnaton. Aivan mahdoton. Käsittämätön.
Hei, haloo!
En löydä oikeaa taloo.
Missä mun koti on?
Tämä on pulma mahdoton.
En löydä perille
Tahdon sinut mun vierelle
Enkeli,
Sun läsnäolosi ihmeitä teki.
Älä riko sitä kaikkea
mitä jäi jäljelle
Olen vaikea,
mutta jos saan sinut vierelle
lupaan parempi olla
Makaan katolla.
Kuiskaan sinulle telepaattisen viestin
"Tule takaisin"
En vieläkään löydä kotiin
Takerrun vain typeriin mokiin
Tule ja vie minut kotiin
laita mun sydän paikoilleen
Vihdoin jos jäisin aloilleen.
Kerro minulle missä on oikea talo
Se missä palaa aina valo
Missä on lämmin aina
Missä ei huolet paina
Missä on koti?
Veisitkö sinne minut?
Ja kerrothan jos se ei sovi?
Kävele pois, jos vielä kadut.
Olet kuitenkin mun enkeli,
se mikä sinulle kelpasi,
oli minulle tarpeeksi.
Kun sinut näin viimeksi
Kyynel silmässä pois kävelin
Koska tiesin
Sinä lähdit, etkä palaa.
Et mua enää uudestaan halaa.
Tule takaisin enkeli,
vie mut kotiin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti