Vihaan sua. Vihaan teitä. Vihaan kaikkia. Te ette pystyneet minua auttamaan minun tarvitsemalla tavalla. Minä en tarvitse teitä. Te olette yhtä arvottomia kuin minä. Te olette yhtä kelvottimia kuin minä. Te olette yhtä huonoja kuin minä. En tule teitä kaipaamaan, en koskaan. En tule teitä tapaamaan enää koskaan. En koskaan, ikinä.
Teidän vuoksi minä jouduin päihdehelvettiin. Teidän vuoksi minä sieltä nousin. Teidän avulla. Mutta te voitte minut myös sinne takaisin tönäistä. Potkaista. Te olette ikäviä ihmisiä. Te olette minun vihani kohde. Teitä minä vihaan. Teitä minä myös joskus rakastin. En tule rakastamaan teitä koskaan enää uudestaan. Minä hylkään teidät. Minä jätän teidät omaan arvoon. Minä en tarvitse teitä.
Minulla on oma elämä. Elämä, missä minä vihaan teitä. Vihaan kaikkia, vaikka haluaisin rakastaa, mutta en kykene. En enää koskaan. Koska te minut rikoitte. Te ahdoitte minut nurkkaan. Te tapoitte mun tunteet. Te särjitte mun sydämen. Te hajotitte mun pään. Murskasitte mun unelmat ja haaveet.
Ilman teitä olisin nyt vapaa. Vapaa kuin taivaan lintu. Vapaa olemaan. Vapaa elämään. Mutta teidän takia olen lopun ikääni kahleissa menneisyyteni kanssa. KAHLEISSA, joista en pääse irti. En repimällä, en kasvamalla, en kutistumalla, en mitenkään. Ei keinoa irrottautua menneisyydestä.
Mutta ilman teitä, ei olisi minua.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti