P A N I I K K I

AHDISTUSTA, PaNIIK K I A,
hysteeristä naurua,
tärinää vapinaa,
hypomaniaa,
masenusta mini koossa
en pysy koossa,


tyttö hajoaa,
hetkeksi itsensä kokoaa,
kunnes taas kyyneleet vuolaasti virtaa,
ei mistään otetta saa,
AUTTAKAA,
tyttö kiinni ottakaa,
viekää sairalaan,
jos pystyisi vielä parantumaan,
suuntaansa muuttamaan,

Apua hän huutaa,
Hei kuulkaa,
kutsut vastaanottakaa,
osastolle sisään kirjatkaa
tulevaisuus palasiksi repikää,
Elämän otteesta päästäkää,
Hullejen huoneseen teljetkää,
Lepositeisiin kahlitkaa,
niin hän rahoittuu,
kaikki paremmaksi muuttuu,
kun hän astuu lepoon ikuiseen,
lakanoista tehtyyn hirteen.

Vieläkään ette voi auttaan,
vaikka tiedätte hän päätyy hautaan,
ruaaksi madoille,
tai evääksi kaloille,
hän hukkuu tuskaan,
pikimustaan.

Surua, vaivaa,
kuka haudan kaivaa,
Kun ei ole aikaa,
häntä tuhkaksi polttaa,
tai enää henkiin nostaa,
piru voitti tämän taistelun,
aloitti viinin maistelun,
muuttui sodaksi,
silloin muuttui polkupyörä mopoksi,
joka käsistä karkasi,
se tyttö loppuun asti elämää vihasi.

Hän on poissa,
läheiset kahlaa syvissä soissa,
On loppu ainainen työ,
synkkääkin synkempi tämä yö,
kun lakanaköyteen
hullujen huoneen
kuristui hän.
Nyt tiedät hädän.
Muistat elämän tarinan tämän.
Sait vain muiston mädän.
Kun suru meitä painaa,
joka päivä kamalasti vaivaa.
Ei hyvästejä,
ei viimeisiä viestejä.
vain väärä valinta,
se oli myrkkyä pahinta.