En halua tutustua uusiin ihmisiin, vaikka oikeasti haluan, mutta mulla ei ole voimia siihen. Näytellä roolia että kaikki on hyvin ja olen normaali ihminen, ettei minussa ole mitään vialla, vaikka olen ihan ihan hajalla. En jaksa keskustella ihmisten kanssa. En jaksa mennä ulos, vaikka aurinko paistaa kauniisti. En vain jaksa. En jaksa käydä kaupassa, silti on pakko käydä. En jaksa käydä töissä, silti joka aamu sinne raahaudun. En jaksa syödä, mut on pakko syödä että jaksaa. En jaksa nukkua, mutta nukun väkisin. En jaksa herätä mutta silti herään joka aamu ajoissa, jopa viikonloppusin vaikka saisi nukkua. En jaksaisi elää, vaikka ei se kauheasti vaikeuksia tuota. Silti minä vain elän olen, ja hengitän jopa hymyilen, vaikka kyyneleet pyrkivät ulos
jatkuvasti. En jaksaisi mitään, silti teen kaiken väkisin vaikka. Ei eläminen vaadi ponnisteluja, ne ponnistelut on vain mun pään sisällä. Kuvittelen vain että vaadin liikaa itseltäni. Minun pitäisi olla nätti ja kaunis, mutta en jaksa meikata. Se peittäisi minun tuskani, ehkä.
Miksi minun täytyy uskotella kaikille että kyllä minä jaksan. Kyllä minä pärjään, vaikka olen ihan hajalla, rikki. Jaksan tehdä työt, hoitaa yrityksen asiat, suunnitella yrityksen tulevaisuutta, mainostaa yritystä, huolehtia itsestästäni, nukkua, syödä, herätä aamulla. Paskanvitut jaksa oikeasti niin hyvin, mitä ne muut luulevat. Ne muut luulevat että mulle kuuluu hyvää, mutta ei ole ketään kelle kertoa kuinka hajalla olen. Mulla ei ole sellaista ystävää, kenelle uskoutua, kenelle voisi soittaa vaikka keskellä yötä, kuka kuuntelisi, kuka tukisi minua, ja vastapainoksi olisin hänen tukenansa. Ei ole, ei.
On minulla ystäviä, mutta en vain uskalla kertoa heille totuutta, totuutta tästä kaikesta, tästä minun omasta maailmasta, missä kaikki on rikki. Missä ei ole mitään ehjää. Kaikki hajoaa käsiin. Kaikki vain hajoaa, vaikka olisi kuinka varovainen. Hajoaa tämä maailma. Tämä maailma joka on minun pään sisällä. Minun kuvitelmaa. Kuinka pääsisin pois tästä maailmasta, minun mielestä, johon minut on vangittu. Josta ei ole pakoreittiä. Olen vain vankina, omassa mielessä. Omassa sairaassa mielessä. Vaikka paskanvitut mitään sairas ole, olen vain minä, minun hajonneessa maailmassa..
Auttakaa... Minut pois päästäkää.. täältä vankilasta... kipeästä mielestä... viekää pois minut.. olen omaan maailmaan kadonnut... pohjalle vankityrmän vajonnut.. Pelasta minut. PELASTA.
