Ymmärrän kyllä miksi et luota
minuun, en itsekään luota itseeni tippaakaan. En ole kenenkään
luottamuksen arvoinen. Olen aivan kelvoton paska. En halua enää
katsella tätä tyhjää TV-ruutua, mitä elämäksi kutsutaan.
Siellä on aina sama kanava, sitä ei voi muuttaa, hetkeksi se
saattaa vaihtua paremmalle kanavalle, mutta vain ohikiitävän hetken
ajaksi. En vain ansaitse onnea. Se ei kuulu minulle.
Todellisuuden rajamailla hortoilen
kotiin löydä en
en omista sellaista
paikkaa turvallista
ei ole paikkaa mihin paeta
paikkaa mihin palata
pakkovaellusten jälkeen
haluan unohtaa menneen
kun minua hakattiin henkisesti
raajaat verillä sairaalasta heräsin
vaikka vain itse itseäni tuhosin
tuhoan edelleen
palaan aina menneeseeen
kun se kusipää minut raiskasi
maahan paiskasi
minut kokonaisvaltaisesti tuhosi
aina uudestaan se mieleen palasi
palaa edelleen
uudelleen ja uudelleen
en tiedä mitä tehdä
minne mennä
olen menneessä kiinni
ei maistu enää viini
en halua olla sekaisin
silti sekaisin olen kokoajan
vaihtasipa joku tämän elämän vajaan
pois minulta
kaipaan lohdutusta sinulta
sinua ei ole enää
en voi juosta perään
Olet poissa
kahlaan vain syvissä vesissä
ilman sinua
ei ole paikkaa mihin paeta
ketään kenen luokse palata
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti