"Tänään
minusta tuntui että mä sekoan. Mä olin lähellä reunaa ja
hyppäämässä alas, mut sit joku tarttui mua lahkeesta juuri kun
olin ottamassa ponnahdus askelta. Kuilun reunalla. Siinä me sitten
seistiin. Minä ja tuo. Tuo valkoinen ilmestys. Sillä oli siivet
selässä ja kauniit kasvot. Sillä oli pitkät tummat hiukset,joissa
oli kullan vaaleita raitoja. Pitkät pitkät hiukset. Kasvoissa ei
ollut mitään erityispiirteitä. Ne olivat vain kaunemmait kasvot,
jotka olin koskaan nähnyt. Tuon ilmestyksen koko olemus hehkui. Hän
oli enkeli, joka oli saapunut minut pelastamaan. Hän otti minua
kädestä kiinni ja piti siitä kiinni niin hellästi kuin voi, mutta
kuitenkin puristi kovempaa kuin kukaan. Enkeli kuiskasi korvaani ”Älä
luovuta” niin minä päätin että en luovuta koskaan, en koskaan.
Mun pää ei voi seota koskaan. Ei vaikka elämä potkisi kuinka.
Olen vahva ja luotan itseeni. Tästä päivästä lähtien aion
pyrkiä elämään.Hyvin."
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti