Mä en tiedä olinko minä riippuvainen sinusta, tuesta vai turvasta? Koska minulla ei koskaan aikaisemmin ole ollut mitään edellämainituista niin voimaakkaana, mutta sinua kaikista vähiten, koska en tuntenut sinua aikaisemmin. Aikaisemmin olin kyllä saanut tukea vain ohimeneviä hetkiä elämässäni, en koskaan niin suuresti kuin sinulta. En koskaan niin paljon kun sinulta. Olen kyllä tuntenut oloni jokseenkin turvalliseksi aikaisemminkin, mutta vain pienien hetkien ajan. Sinun läsnäollessasi tunsin turvallisuuden jatkuvasti, tunsin sen jopa silloin kuin et ollut läsnä, mutta tiesin että palaat. Nyt en tiedä palaatko, siksi en koe turvallisuutta. Vaikka ei turvallisuuden pitäisi olla kiinni yhdestä ihmisestä niin mun turvallisuus on riippuvainen sinusta. Oli. Nyt en tunne enää niin voimakasta turvallisuutta. Tulenko koskaan tuntemaan? Vaikka luottaisin itseeni vaikka olisin itseni turvana, en usko että mikään korvaa sinua. Sinä aiheutit minulle niin paljon hyvää että kaipaan sinua jokaisen kyyneleen myötä. Se kaipaus on jotain niin vaikeaa mitä en ole koskaan kokenut.
Sinä väitit että et ole korvaamaton, sanoin että kukaan ei ole korvaamaton, mutta sinä olet korvaamaton minulle. Minussa on tyhjä kohta, jota mikään ei täytä. Kaipuuta ei poista mikään. Joskus kauheimmissa itkunsekaisissa kaipauksen tuskallisimmissa hetkissä toivon että en olisi koskaan tavannut sinua, niin silloin minun ei olisi koskaan tarvinnut luopua sinusta. Silloin ei olisi myöskään hyviä muistoja. Mahtavia muistoja. Naurua ja lämpöisiä halauksia. Kosketuksia mielessä. Kauniita sanoja. Kaikki se hyvä on poissa. En pysty muistamaan sitä. Muistan vain tämän hetken. Tämän kaipauksen. Tämän tuskallisen olon, ilman sinua.
En osaa tarpeeksi hyvin kirjoittaa että ymmärtäisit miltä minusta tuntuu kun sinä et ole enää elämässäni, et oikeestaan ole koskaan ollutkaan aina läsnä. Olit vain ohikiitävän hetken ajan minun turvallisuuden tunne. Kaipaan sitä turvallisuutta niin että sattuu. Tuntuu kuin räjähtäisin.
Olen enenkin tuntenut kaipausta toisia ihmisiä kohtaan, mutta en ketään kohtaan näin paljon, näin pahasti. Niistä olen aina toipunut, mutta en tiedä toivunko tästä. Koskaan. Toisaalta vaikea uskoa etten pääsisi sinusta irti ja sinun yli, vaikka se tällä hetkellä on vaikeinta kaikista.
Haluaisin pyytää sinulta anteeksi moniakin asioita, joita sinä et ehkä ymmärrä, mutta en saanut koskaan "hyvää" tilaisuutta siihen. En tiedä olenko koskaan sanonut sinulle että minusta tuntuu että sinä olet liian hyvä enkeli minulle, enkä ansaitse sinua, missään muodossa. Me olemme liian erilaisia. Anna anteeksi kaikki mitä koskaan tein sinulle, sinä tiedät kyllä mitä tarkoitan.
Mutta
Ilman sinua ei olisi minua.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti