Lost in my own world.

I love somebody.

YOU

I hate you.

7.01.2013

"Tänään minusta tuntui että mä sekoan. Mä olin lähellä reunaa ja hyppäämässä alas, mut sit joku tarttui mua lahkeesta juuri kun olin ottamassa ponnahdus askelta. Kuilun reunalla. Siinä me sitten seistiin. Minä ja tuo. Tuo valkoinen ilmestys. Sillä oli siivet selässä ja kauniit kasvot. Sillä oli pitkät tummat hiukset,joissa oli kullan vaaleita raitoja. Pitkät pitkät hiukset. Kasvoissa ei ollut mitään erityispiirteitä. Ne olivat vain kaunemmait kasvot, jotka olin koskaan nähnyt. Tuon ilmestyksen koko olemus hehkui. Hän oli enkeli, joka oli saapunut minut pelastamaan. Hän otti minua kädestä kiinni ja piti siitä kiinni niin hellästi kuin voi, mutta kuitenkin puristi kovempaa kuin kukaan. Enkeli kuiskasi korvaani ”Älä luovuta” niin minä päätin että en luovuta koskaan, en koskaan. Mun pää ei voi seota koskaan. Ei vaikka elämä potkisi kuinka. Olen vahva ja luotan itseeni. Tästä päivästä lähtien aion pyrkiä elämään.Hyvin."

sydän

Oon miettinyt aivan liikaa. Sinua. Olen päättänyt elää niinkuin ennen sinua. Sinä et sitä tiedä. Etkä saa koskaan tietää. En tiedä miksi kaipaan sinua jatkuvasti vaikka tiedän että tulet aina takaisin. Minusta taas tuntuu että olen riippuvainen sinusta. En tahtoisi olla. Tahtoisin olla vapaa. Sinä saat minun pään sekaisin. Saat sydämen hakkamaan liian lujaa. Saat minut tuntemaan taas. Jotain. Jotain, mitä olen kaivannut elämäni alusta alkaen. Pelkään menettäväni sen jonkun. Pelkään menettäväni sinut. Tavallaan olen jo menettänyt sinut. Sinä et vain sitä tiedä. Osan sinusta olen menettänyt. Minä tiedän miksi. Kukaan muu ei sitä tiedä. Ei kukaan.

Kaipaan sinua. Nyt.
Anteeksi.

Ei paikkaa mihin paeta

Ymmärrän kyllä miksi et luota minuun, en itsekään luota itseeni tippaakaan. En ole kenenkään luottamuksen arvoinen. Olen aivan kelvoton paska. En halua enää katsella tätä tyhjää TV-ruutua, mitä elämäksi kutsutaan. Siellä on aina sama kanava, sitä ei voi muuttaa, hetkeksi se saattaa vaihtua paremmalle kanavalle, mutta vain ohikiitävän hetken ajaksi. En vain ansaitse onnea. Se ei kuulu minulle.

Todellisuuden rajamailla hortoilen

kotiin löydä en

en omista sellaista

paikkaa turvallista

ei ole paikkaa mihin paeta

paikkaa mihin palata

pakkovaellusten jälkeen

haluan unohtaa menneen

kun minua hakattiin henkisesti

raajaat verillä sairaalasta heräsin

vaikka vain itse itseäni tuhosin

tuhoan edelleen

palaan aina menneeseeen

kun se kusipää minut raiskasi

maahan paiskasi

minut kokonaisvaltaisesti tuhosi

aina uudestaan se mieleen palasi

palaa edelleen

uudelleen ja uudelleen

en tiedä mitä tehdä

minne mennä

olen menneessä kiinni

ei maistu enää viini

en halua olla sekaisin

silti sekaisin olen kokoajan

vaihtasipa joku tämän elämän vajaan

pois minulta

kaipaan lohdutusta sinulta

sinua ei ole enää

en voi juosta perään

Olet poissa

kahlaan vain syvissä vesissä

ilman sinua

ei ole paikkaa mihin paeta

ketään kenen luokse palata