Rakastuin kerran, toivottavasti en enää toisen kerran.....

Elämä on sopivasti ihanaa, mutta kurjaa kuitenkin. En tahtoisi rakastaa ketään tai mitään, kun rakkaus satuttaa. En kuitenkaan voi sitä saavuttaa, onnea. Vaikka en ole järin onneton, mut en osaa pysyä onnellisena, muuta kuin ohikiitävän hetken. Ehkä mun tunteetkin on vain ohikiitäviä hetkiä, voin ajatella että mikään ei ole ikuista, ei yhtään mikään, vaikka toisaalta mun ajatusmaailma sanoo toista. Nimittäin sitä mitä oon jo aiemminkin tänne kirjotellut, että edes kuolema ei ole lopullinen, muuta kun meidän maailmassa. Kuoleman jälkeen elämä jatkuu kuitenkin.

Hei, tää elämä on vaan peliä. Jotain sairasta peliä, missä on helvetin kovat panokset. Elämä ja kuolema. Tunteet. Rakkaus. Kipu. Suru. Tuska. Kärsimys. Ilo. Nauru. Itku. Me ollaan kaikki pelaajia tässä maailmassa. Itse voi ainakin osittain määrätä kohtalonsa, sen mitä tekee mitä jättää tekemättä. Kuinka tätä peliä pelaa. Mutta sitä ei voi itse määrätä kenet kohtaa... kuka kävelee kadulla vastaan.. Kehen rakastuu... Kuka jättää pelin kesken... Kuka on voittaja. Koska me kaikki ollaan tämän pelin voittajia. Omasta mielestäni parhaita pelaajia on laulajat ja runoilijat. Laulajien ääni jää tänne kummittelemaan heidän pelin päätyttyä. Jää elämään tänne. Runoilijoiden ajatukset jää tänne ikuisesti kiertämään meidän ajatuksissa. Herättää tunteita meissä. Mun peli voisi jo päättyä, mut en anna maailmalle sitä iloa että luovutan, koska en ole luovuttaja tyyppiä. Eikä tämä elämä loppuviimein ole niin ikävää mitä siitä välillä teen, mitä joudun kokemaan. Mut kokemukset kasvattaa. Opettaa. 

Kukaan ei ole 

korvaamaton.

Mun tekisi mieli tunnustaa tänne yksi asia, mut en kehtaa, uskalla. Liian henkilökohtaista. Mun pään sisällä on henkilökohtainen tunne-helvetti. Tunnen jotain voimakasta mitä en halua tuntea, koska siinä ei ole mitään järkeä. Ei alkuunkaan.
Kuitenkin oon rakastunut elämään, uudestaan. ( luultavasti vain ohikiitävän hetken ajan.. )

Olet mahtavan ihana
Juuri sopivasti pihalla
jatkuvasti
et ymmärrä tätä
että on juttu mätä
kun sua en saa
etsin parempaa

Olet mukava
aina mukana
lompakossa
kolikot jotka annoit
mut sylissäs kannoit
läpi piikkiaidan
auts, se sattui
kaiken mä annan
jos mut otat omakses
jään luokses.

Olet juuri hyvä mulle
mut mä en kelpaa sulle
tuu takaisin
ja polvistu eteeni
otan sut omakseni.

juurikin niin.
me yhteen päädyttiin.

Olenko kiittänyt sinua elämä tarpeeksi?
Kertonut tarpeeksi kuinka olen sinua rakastanut?

Kuinka sinä olet ainut asia, joka merkitsee.
Kuinka sinua hallitsen, etkä sinä enää hallitse minua.
Olen kiitollinen.


Hei, rakkaus,

Olenko kertonut sinulle

tarpeeksi usein,

kuinka paljon sinua rakastan.

Kuinka paljon olemassa 

oloasi arvostan?
Kiitos , että saan rakastaa sinua.

vaikka sinä et mitään 

kanssani halua.
Minä vain nautin tästä

ihanasta tunteesta

vaikka se satuttaa

kamalasti puuduttaa

uuvuttaa

kiduttaa

Kuitenkaan en halua luopua
vaikka en löydä täältä

minkäänlaista sopua.