Henkinen kuolema..

Kurjuus kuristaa minua kaulasta
en pääse irti naulasta
millä minut sidottiin tähän "elämään"
En pysty maasta palasia kerämään
jotka raa'asti rikottiin
minut palasiksi hakattiin
raajat irti revittiin
sydän poltettiin
en kykene enää tuntemaan
sinua rakastamaan.
Pelasta minut
jotta rakkauteni olisi palannut.
olen rikki..
ole kiltti,
pelasta.
Minut paranna.

Missä olet pelastaja?

En uskalla sulle kertoa
Ei ole helppoa
olla rakastunut mielikuvaan
kuvitelmaan hataraan
Se ei ole aitoa
eikä rakkauden paha olemus katoa
Se minua piinaa
Riettailla ajatuksilla kiusaa
Tämä kielletty rakkaus mua kuristaa
jokapaikasta puristaa
Ei päästä irti otteestaan
voisitko sinäkin oppia rakastamaan?
Tiedän ettet voisikaan
minua vierellesi ottaa
et koskaan
Se rakkaus on vain minun kuvitelmaa
Turha mun on odottaa
sitä suudelmaa
vain kuolema minua suutelee
nimeäni huutelee
kutsuvasti
Leimaa minut hulluksi
kunnes olen poissa
Ei ollut pelastaja liikenteessä tarpeeksi ajoissa.....

memos......?

Trust me....

If there is God?

Sunshine keep shining...

and making funny whit me...

..keep loving me..

tyttörakkautta

Kuinka kerron tuolle miehelle

että tyttö, sut haluan mun vierelle

Voi kuinka mä valehtelen

turhia toiveita elättelen

vain yksinäistä pelkoa

et voi mulle kertoa

haluatko mua ollenkaan

oi kuinka onneton olenkaan

kun sinuun rakastuin

pinnan alla uin

etsien sinua

rakkautta ilman kipua

sinä olet rakkaus minussa

roikuin kuin hirressa sinussa

Sinä vain leikit toisten kanssa

En pysy kasassa

kun en tiedä missä mennään

tule, taivaisiin yhdessä lennetään

halki taivaan rannan

sut vaikka läpi helvetin kannan

sinulle kaikken omaisuuden annan

joka ikisen onnen rippeen

rakannan meille veneen

yhdessä karataan maailmalle

vieraille vesille

Rakastan sua niin etta sattuu

kuinka paljon kipua tähän sydämeen vielä mahtuu

Rakastan sua niin että tuntuu polvissa

En haluaisikaan enää olla juoviksissa

Sua vain tahdon suudella

Sun nimeäsi kylillä huudella

niin että ihmiset luulevat

hulluksi luulevat

Kun suudellaan tuntuu se iholla kauttaaltaan

Jos minut otat vaan

En luovu susta koskaan

Unohdan kaikki muut

Jos vain minut haluut.

JUST life?

Menin silti.

erilainen omena.

Lasi viiniä, kiitos.

Syksyllä maa värjäytyy lehdistä.

Asfaltiin kantautuu kaiku, ääni joka kutsuu sinua, Syksy.

<3

Uninen vauva.

Älä häiritse leikkejäni!

Voi, kun olen söpö!

Yhdessä kävelemme läpi meren. 

Nukun, kunnes nukahdan. 

Ajattelen, olenko olemassa?

Särkynyt sielu.

Tikru!

Näen kaikki kasvot sinun kasvoinasi....

Tämä tunne rakkauden mua piinaa
odotan tältä rakkaudelta liikaa
sinut omakseni vaadin
uudet säännöt tähän leikkiin laadin
Sinun tahdon vain 
vastaavaan myöntävästi mun kutsuihun
Oon niin rakastunut suhun
että sattuu
Sä et mua haluu
Tämä kielletty rakkaus minua kiduttaa
joka paikasta puristaa
Sinun kosketus on ihollani kauttaaltaan
Jos sinut saan
onni jää meidän luokse
hei, älä pakoon juokse
Tahdon vain halata
luoksesi aina palata
Sinut tahdon pelastaa
vaikken sua omakseni saa
anna mun olla sun enkelisi
Pelastuksesi
En halua sulle mitään pahaa
tahdon vain sut pahalta pelastaa.

Rakastuin kerran, toivottavasti en enää toisen kerran.....

Elämä on sopivasti ihanaa, mutta kurjaa kuitenkin. En tahtoisi rakastaa ketään tai mitään, kun rakkaus satuttaa. En kuitenkaan voi sitä saavuttaa, onnea. Vaikka en ole järin onneton, mut en osaa pysyä onnellisena, muuta kuin ohikiitävän hetken. Ehkä mun tunteetkin on vain ohikiitäviä hetkiä, voin ajatella että mikään ei ole ikuista, ei yhtään mikään, vaikka toisaalta mun ajatusmaailma sanoo toista. Nimittäin sitä mitä oon jo aiemminkin tänne kirjotellut, että edes kuolema ei ole lopullinen, muuta kun meidän maailmassa. Kuoleman jälkeen elämä jatkuu kuitenkin.

Hei, tää elämä on vaan peliä. Jotain sairasta peliä, missä on helvetin kovat panokset. Elämä ja kuolema. Tunteet. Rakkaus. Kipu. Suru. Tuska. Kärsimys. Ilo. Nauru. Itku. Me ollaan kaikki pelaajia tässä maailmassa. Itse voi ainakin osittain määrätä kohtalonsa, sen mitä tekee mitä jättää tekemättä. Kuinka tätä peliä pelaa. Mutta sitä ei voi itse määrätä kenet kohtaa... kuka kävelee kadulla vastaan.. Kehen rakastuu... Kuka jättää pelin kesken... Kuka on voittaja. Koska me kaikki ollaan tämän pelin voittajia. Omasta mielestäni parhaita pelaajia on laulajat ja runoilijat. Laulajien ääni jää tänne kummittelemaan heidän pelin päätyttyä. Jää elämään tänne. Runoilijoiden ajatukset jää tänne ikuisesti kiertämään meidän ajatuksissa. Herättää tunteita meissä. Mun peli voisi jo päättyä, mut en anna maailmalle sitä iloa että luovutan, koska en ole luovuttaja tyyppiä. Eikä tämä elämä loppuviimein ole niin ikävää mitä siitä välillä teen, mitä joudun kokemaan. Mut kokemukset kasvattaa. Opettaa. 

Kukaan ei ole 

korvaamaton.

Mun tekisi mieli tunnustaa tänne yksi asia, mut en kehtaa, uskalla. Liian henkilökohtaista. Mun pään sisällä on henkilökohtainen tunne-helvetti. Tunnen jotain voimakasta mitä en halua tuntea, koska siinä ei ole mitään järkeä. Ei alkuunkaan.
Kuitenkin oon rakastunut elämään, uudestaan. ( luultavasti vain ohikiitävän hetken ajan.. )

Olet mahtavan ihana
Juuri sopivasti pihalla
jatkuvasti
et ymmärrä tätä
että on juttu mätä
kun sua en saa
etsin parempaa

Olet mukava
aina mukana
lompakossa
kolikot jotka annoit
mut sylissäs kannoit
läpi piikkiaidan
auts, se sattui
kaiken mä annan
jos mut otat omakses
jään luokses.

Olet juuri hyvä mulle
mut mä en kelpaa sulle
tuu takaisin
ja polvistu eteeni
otan sut omakseni.

juurikin niin.
me yhteen päädyttiin.

Olenko kiittänyt sinua elämä tarpeeksi?
Kertonut tarpeeksi kuinka olen sinua rakastanut?

Kuinka sinä olet ainut asia, joka merkitsee.
Kuinka sinua hallitsen, etkä sinä enää hallitse minua.
Olen kiitollinen.


Hei, rakkaus,

Olenko kertonut sinulle

tarpeeksi usein,

kuinka paljon sinua rakastan.

Kuinka paljon olemassa 

oloasi arvostan?
Kiitos , että saan rakastaa sinua.

vaikka sinä et mitään 

kanssani halua.
Minä vain nautin tästä

ihanasta tunteesta

vaikka se satuttaa

kamalasti puuduttaa

uuvuttaa

kiduttaa

Kuitenkaan en halua luopua
vaikka en löydä täältä

minkäänlaista sopua.

Kateus

Hei,

Mun täytyy myöntää, sellainen asia, että olen kateellinen kaikille ihmisille, kaikille niille joilla on ystäviä ja kivaa. Mulla ei ole kivaa, eikä järin ystäviäkään. Mulla ei ole sitä että ihmiset soittelee missä meen ja mitä teen, lähtisinkö kaljalle tai vaihtoehtoisesti soittaisivat mitä kuuluu. Mulla ei ole kun kynä ja paperi, mut silti en saa sitä paperille mitä mulla on, mikä mulla on hyvin, onko mulla mikään hyvin? Pakko myöntää että kyllä mulla on myös ihan oikeita ystäviä, joita rakastan, mut silti olen kateellinen niille jotka on jollain tapaa "suosittuja". Mä en ole koskaan ollut. Enkä tuu koskaan olemaan.

Mä en usko itseeni. Mun runot on surkeita. Mä olen surkea ihminen. Vielä surkeammiksi itseni teen kun kierin itsesäälissä, mut tää on vaan vuodatusta. Kyllä mä osaan olla onnellinen jos haluan. Itseasiassa olen hyvinkin onnellinen. Nauran vaan mun ongelmille kun elämä on niin tragikoomista. Elämässä ei ole mitään järkeä. Missään ei ole mitään järkeä. Silti mä vaan elän, vai elänkö? Olen jumahtanut paikoilleni, itseni sisälle jumiin. 

Mä vihaan sitä mitä teen itselleni. Kidutan itseäni elämällä, tai elämättä jättämällä. Ansaitsenko kaiken sen paskan mitä haalin itselleni? 

Loppu viimein hyvinvointi tai pahoinvointi lähtee itsestä. Mä en voi pahoin vaan hyvin, mut silti oon ihan liian kateellinen.

Morsina puettuna mustaan
Hukuttautuu tuskaan
Kyynelet valuvat pitkin poskea
Hän ei uskalla koskea
Ei koskaan enää
Hän pelkää
Sulhanen kuokkavieraana omissa juhlissa
Morsian musta humalassa
Kutsuvieraan itkevät
Ennen aikojaan lähtevät
Näissä juhlissa ei ole kauniita kukkia
Ei ruusuja
Vain ainoastaan risuja
Hääparin päälle ei heitetä riisiä
Vain pieniä mustia kiviä
Morsian vatsaansa pitelee
Pieni ihminen mahassa potkii
Morsian juo lisää viiniä ja polttaa yhden tupakan
Seuraavana aamuna saa olon kamalan
Keskenmeno
Elämä siihen loppuu
Siksi hän itkee
Avioero
Avioliitto kesti päivän pienen ihmisen takia
Nyt avioliitto, aviomies ja pieni ovat kuolleet
Pois menneet
Morsian puvussaan narun jatkona.
Elämä on tästä talosta kuollut.
Ei siitä mitään tullut.

Yksinäisyys

Sä oot mun ystävä
et jätä mua koskaan
tulet aina takaisin
vaikka minkä lupauksen vannoisin
et katoa mihinkään
et lähde luotani mihinkään
en ehkä koskaan tuu sua vaihtamaan
koska en ansaite parempaa.

Tahdon rakastaa

Haluasin rakastaa.
Rakastaa oikein kunnolla.
Hyvällä omatunnolla.
Niin että sattuu, niin että kolahtaa.
Niin että itkettää.
Niin että tuntuu polvissa.
etten enää haluaisikaan olla juovuksissa.
Unohtaisin kaiken muun,
näkisin vain sun suloisen suun,
jota tahdon palavasti suudella,
sun nimeäsi kylällä huudella,
niin että ihmiset luulevat,
hulluksi luulevat.

Haluan suudella niin että pyörryttää
kun lähdet heti jo itkettää
Haluan sinut
Ottaisitko vielä minut?
mutta kun en tiedä kuka olet
haluan kenet?
Rakastan vain tunnetta rakastumísen
Hetkeen unohtamisen.

Rakastan jotain mitä ei ole edes olemassa
kuin kauniissa mielikuvissa
sisällä pääni
unissani.


SILTI RAKASTAN SINUA <3
(vaikka en ole koskaan sinua tavannut)

Rakkaus

Rakkaus on kylmää
Rakkaus on sähköistä kemiaa
Rakkaus on mustaa
Valkoista
Punaista
Rakkaus on ihanaa
Rakkaus satuttaa
Rakkaus tuntuu
Rakkaus muistaa
Rakkaus ahdistaa
Puristaa,
Kuristaa,
Tukehduttaa.

-Lakemedel

Muistoja?

Täyttä paskaa.

Takaisin palaaminen on vaikeaa.

Vuoden 2011 parhaat eväät.

Kulta <3

Kuvia iholla. Ne kertovat tarinaa.

Pakollinen mansikka kuva.

Kesä.

Sallittu mansikka kuva.

Syöpä.jpg

Jäätävän kylmä kesä.

Matkakaveri Italiassa.

Kuinka voin lämpöä ja rakkautta unohtaa, vaikka sattuu aivan liikaa. 

Haaveita me olemme kaikki. Haaveiksi me jäämme.

Jos juna ei tulekaan, kun raiteilla odottaa, onko se onni vai enkelit jotka pelastaa ?

Mä olen niin kyllästynyt itseeni. Siihen miten elän ja olen. Haluaisin 
pitää enemän yhteyttä mun ystäviin, mut tuntuu että voimat ei riitä 
siihen.... 

Aikoinaan kun olin nuori, tai ainakin nuorempi....paljon paljon nuorempi...
olin tosi itsetuhoinen, enkä halunnut elää... Sen jälkeen mitä pahaa mulle
tapahtui, mitä kaikkea pahaa jouduin kokemaan... Mä kadun joka ikistä
viiltoa.... mutta no, arvet kertoo elämästä, mut mulla ne muistuttaa siitä
mitä se kusipää teki. Miten se tuhosi mun elämän, tahrasi vartaloni.... 
pilasi mieleni....



Mut vuonna 2007 oon kirjoittanut näin yhteen vihkoon:

         "Hakkasin

                   päätäni 

 kaikkeen 

    mikä

       oli tarpeeksi

    kovaa

         kaikkeen

mikä 

       satutti

minua 

  

 tarpeeksi

Tapoin aikaa

             juomalla

kirkasta

         sekoitin suomiviinaa

  veteen

  join kaikkea

   mikä 

   tuotiin

     silmieni

 eteen

Kaunistin 

       kasvoni

mudalla

      pyörin paskassa

           roikuin lahkeesta

              kallion reunalla

                      olin putoamassa

        kuiluun

            kunnes enkelit

tulivat ja 

     pelastivat 

   minut

  en pudonnut

        Katsoin alas 

 jyrkänteeltä

     huusin 

           kutsuvasti

 kukaan ei tullut

    polulla vastaan

  olin eksynyt

Seisoin junaradalla......

 odotin....

     Juna ei tullut...

     Ei elämä loppunut.

   Istuin odottamaan...

   Istuin...

En itkenyt... 

  En pelännyt...

Saavutin pisteen...

     Sytytin viimeisen tupakan...

   otin puhelimeni

 Soitin...

     Ei vastausta..

  Odotin kuolemaa..

       Kenenkään tietämättä.

Oli pimeää...

   Lähdin kävelemään

pois...

   Samalla hetkellä

Inter city

   kiisi 

  takaani ohi.

Silmäni jäivät tuijottamaan

    ohi kiitävät sekuntit

viilsivät rintaani

     kipua

   sydämeni hakkasi

   tunsin kädelläni

      sydämeni hakkaavan

kiivaasti

   Käännyin nopeasti

   katsomatta taakseni

  kävelin pois

 Puhelin soi.

  Sanani Eivät riittäneet

 Huokaisin hiljaa.

 Istuin 

  kauemmas 

  penkille.

Suljin silmäni

  kuvittelin maiseman

   katoavan silmistäni.

   En jaksanut puhua.

   Sammutin puhelimen

   kyyneleet

valuivat 

   pitkin

   poskeani

    Painuin kasaan

Palelin."

Se oli täysin totta... sillon vuonna 2007 oikeesti istuin junaradalla 

ja odotin että juna ajaa mun ylitse, mutta eipä sitä koskaan tapahtunut ("onneksi")
No hän joka soitti mulle sillon on mun maanpäällinen suojelusenkeli <3

Rakastan.

Ehkä elämä on kuitenkin elämisen arvoista... :) 

(...huolimatta arvista)