Mä valvon yöt,
teen silti päivällä työt,
teen silti päivällä työt,
Pesen pyykkiä,
Kotona kuuntelen syytöksiä,
Siivoan ja tiskaan,
Tyhjät tölkit pois viskaan,
Ostan alkosta kolme viinipulloa,
Mihin voin ne piiloon sulloa?
Mä kuuntelen toisten huolia,
mut en osaa pitää omia puolia,
Kuljen vaan sumussa,
kuitenkin jalat juoksussa,
säntään paikasta toiseen,
En nuku vieläkään, en tuhlaa aikaa moiseen,
Elämä multa kielletään,
Pois hetket viedään,
Kunnes nukahdan viikoksi,
Mitä saan raatamisesta kiitokseksi?
Arvosteluja, epäilyjä ja syytöksiä,
Eikä pahaolo häviä.
Mä pakenen niin kauan kunnes oon turta,
se oli murha,
mitä ei koskaan tuomittu,
iho multa on pois kuorittu,
mun raato pois viskattu,
maahan kuopattu.
Silti vaan haamuna piinaan sua,
mua voi ampua,
luoti menee läpi mun ruumiin,
Ei tarvitse enää vajota unelmiin.
Olen poissa,
ei ole järkeä aivoissa noissa,
jotka mun pääkallon sisällä toimettomana lepää,
Olen unessa, josta ei enää herää.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti