Ihmiset on apinoita

Hei kaikki ihanat mussukat!! 

Ihmiset on niin kamalia ja ihania yhtäaikaa ja elämä sitä myöten.

Mulla on niin viha-rakkaussuhde tätä elämää kohtaan. Mä vihaan

ihmisiä, kuitenkin rakastan. Mut hei, mä tiedän sen että olen ristiriitainen

ihminen. Mä vihaan ja rakastan itseänikin samaan aikaan. Vihaan sen 

takia kuinka heikko ja säälittävä paska olen ja rakastan sen takia että

olen oppinut hyväksymään itseni kaikkine virheineeni. Vaikka enhän

mä itseäni Rakasta niin paljon kuin esim. ystäviä tai kihlattuani ja perhettä

tietty. 

Meissä kaikissa on virheitä ja mun mielestä virheettemyys ei ole kaunista 

ja koska sitä ei ole olemassakaan niin täydellinen on se joka hyväksyy 

virheensä. Mä en ole siis täydellinen, koska kaikkea en hyväksy. Teen ihan

H****tisti virheitä ja en hyväksy itseltäni ainuttakaan virhettä, häpeän ja 

kadun asioita vaikka häpeä ja katuminen on täysin turhaa monessa asiassa.

No olen päättänyt lakata häpeämästä, mut se onkin vaikeampi toteuttaa.

Tänään ihanan ystäväni kanssa olimme kaupungilla ja vastaan tuli Kirkon

Ulkomaanapu-feissari mietin pitkään mut sanoin tuolle feissarille "Mua ei 

kiinnosta mikään mikä liittyy kirkkoon, paitsi hautajaiset" ja tulihan sieltä

vasta-argumentti että Kirkon Ulkomaanapu ei liity millään tapaa kirkon 

toimintaan. No valaisi mieltä. ENKÄ HÄVENNYT PÄTKÄÄKÄÄN!

Elämä on liian lyhyt murehtimiseen, häpeään, jurottamiseen ja kaikkeen muuhun

skeidaan. Siksi mie olenkin niin inpulsiivinen ja tunteet/ajatukset/teot hyvin

inpulsiivisia... En kuluta koko päivää tietyn asian miettimiseen tai vihanpitoon

vaan elän hetkessä. Joskus oon kyllä negatiivisessa mielessä liian inpulsiivinen

esim. lähen ekstempore Ruotsinlaivalle ja kaikki rahat menee ja nippa nappa

saa vuokran maksettua, mut viime kerralla kuin nuin tapahtu niin ei kaduttanut

eikä harmittanut yhtään se että rahat meni koska meni hyvään tarkoitukseen:

sain vapautta ja rauhaa niin ja sitä omaa aikaa ihanan ihmisen kanssa.

Haluan tähän vielä avautua että mua ketuttaa suuresti se että mun "kaverit" on

niin sieltä ja syvältä. Muka ystäviä mut niitä ole. Tulevat vaan sillon kysyy 

mitä kuuluu kun haluavat hyötyä musta jollain tapaa yleensä rahallisesti.

Tietty täytyy myöntää että on mulla ihan ihka oikeita true ystäviäkin, mutta vain

muutama, mutta ehkä se riittää. 

Mut ihmiset on niin kieroja ja epärehellisiä. Minäkin. But that's the lfe! 

Eiköhän se ollut tässä tällä kertaa. Oisko kuitenkin runon paikka?

No halusitte tai ette niin tässä tulee:

Todellisuus minua piinaa

otin taas yhden liikaa

En löydä kotiin

Jään makamaan katuojiin

Herään talosta vieraasta

kuinka pääsisin piinasta

pois tästä

kurjasta elämästä

kun päihtyminen on syy elää

en kestä enää

Pakenen täältä helvetistä

jospa saisin kiinni tästä

hetkestä kun olet vielä vierelläni

Viivy vielä hetki luonani

Ole turvani

Ole suojelusenkelini

Pahalta mut pelasta,

Pelasta....