sunnuntai 17. kesäkuuta 2012

En voi sitä kertoa, mut sä et näe eroa.


Ne kysyy

Mitä kuuluu?
Míten osaan laittaa raksin oikeeseen ruutuu?
Kun en itsekään tiedä mitä mun pään sisällä tapahtuu
Taistelen vain demeneita vastaan ja mun suu vastaa
"Ihan hyvää"
Tämä ei ole pyhää,
mut silti en halua tuoda sitä julki
Että se mun suuni sulki
Se armoton teko
Tämä elämä oli huono veto
Ei voittoa tälläkertaa
Eikä mitään asioita voi vertaa
Joka kerta
mä putoan
niin kauan kunnes katoan
Lopullisesti
Sanon viimeisen kerran hyvästi.

maanantai 11. kesäkuuta 2012

Mittaamaton sota


Tiedättekö te ystävät mitä taistelua tämä elämä on? 
Miten pystyy pitämään itsensä koossa kun olo on aivan mahdoton? 
Kun huutaa auttakaa, ei kukaan kuulekaan. 
Kun pyytää anteeksi sydämensä pohjasta, 
löytää itsensä ojasta. 
Makaan pohjalla meren, 
eteenpäin menen, 
vaikka en liiku senttiäkään. 
Tänne aaltojen alle makamaan jään.


Kamppailen joka päivä samaa taistelua,

ei näy loppua,
Auttakaa,
minut pois päästäkää
täältä vankilasta
Haluan löytää itseni parempasta paikasta.
Itken, vaikka se ei helpota.
Kukaan ei tätä sotaa lopeta.
Heittää vaan päälleni tuskaa,
elämä on synkkää ja mustaa.
Näen kuitenkin valoa,
vaikka en löydä oikeaa taloa,
Kotia...
En siedä enää yhtään mokia.
Viekää mut kotiin.
Tulkaa hätiin.
Pelastakaa mut,
olen kadonnut.
Tiedän että suojelusenkeli olet siellä,
löydän sinut vielä.
Pääsen pois tästä pahasta,
nousen ojasta.


ps. olin oikeassa. Ei ole enää sunnuntai vaikka blogi niiin toisin väittää.

Maksalaatikko

Heippa vaan!

Ajattelin avautua maksalaatikosta. Nimittäin VIHAAN maksalaatikkoa ja se on äärettömän pahaa mielestäni. Silti vaan syön sitä. No mulla ei ole rahaa kunnon ruokaan, täytyy olla nuudeli/maksalaatikko linjalla, ruokajuomana aina niin raikas vesi. Hyvässä tapauksessa (Kelantukimaksupäivänä) maito. Täytyy kyllä myöntää että rahattamuus johtuu elämäntavoista. Siitä että mulla on varaa kuitenkin kuun alussa ostaa sadoilla euroilla vaatteita ja kaikenmaailmalla krääsää ja "ilahduttaa" muita kanssaeläjiä lahjoilla ja tavaroilla, vaikka luulen että paskat ne mitään edes ilahdu. Ajattelevat vaan "ou nou!!! ...taas toi osti mulle jotain paskaa minkä heitän kaapin  perälle enkä ikinä käytä sitä." 


No mä ostelen ja mikä pahinta teen sitä unissanikin, kirjaimellisesti, enkä tarkoita että näen unta siitä vaan yö-aikaa suunnattomassa horrostilassa selailen nettiä ja klikkailen..... shoppailen siis netissä täyttä ymmärrystä ja järkeä vailla unen ja valvetilan rajamailla. Aamulla tai myöhemin päivällä huomaankin sähköpostia tarkastaessa  että taas on tullut yöllä tilattua jotain... enkä muista itse tätä yöllistä tapahtumaa lainkaan. Vielä pahempi variaatio tästä tapahtumasta on kun postista tulee pakette enkä muista pätkääkään mitä olen tilannut ja mistä......paketin sisällä onkin LASKU! Rahat luonnollisesti ovat loppuneet jo aika  päiviä sitten. Ei siinä muu auta kun kerjätä rahaa jostain mistä sattuu. Yleensä sitä saankin, mutta erittäin tosi kovin hankalaa se kyllä on.
Aina sitä myös ajattelee no ensi kuussa sitten ryhdistäydyn ja käytän rahat viisaasti ja järkevästi, mut V*TUT se onnistu koskaan. Ehkä vielä joku päivä opin käyttämään rahaa ja elämään varojeni mukaan.


NO silti. MAKSALAATIKKO. Hyi oksennus kuinka paha se on. Silti sitä äskenkin vain söin kun olin kyllästynyt nuudeliin, mut täytyy myöntää nuudelit on tuhatkaksataaviiskytäviis krt parempaa!! Enkä osta enää koskaan maksalaatikkoa. En TOD. Täytyy myöntää etten pystynyt syömään lautasellista sitä maksalootaa oli niiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiin "hyvää" eli täyttä kuraa! Ei mitään on parempi.

Nyt maistuisi Pirkka tähtikaruselli makeissekoitus pussi tai oikeestaan sen sisältö ne karamellit sieltä eikä se pussi.... tossa olis tollanen tyhjäpussi mut en taida sitä syödä. Muovi ei oikein sula tonne pötsiin. Ne karkit kyllä maistuis niiin hyvälle, mut  voi perhe kun nekin maksaa sen reilu pari euroo ja sillä saa kuitenkin pari nuudelipussia! Ootteko muuten miettiny sanamuunnoksena nuudelipussi?
No ei kannatakaan.

Tuntuu myös että nämä blogin kellon ajat on päin perhettä koska kello on nyt tarkalleen 2.27 ja päivä on 11.06.2012. Katsotaas mitä tosa alapuolella näyttää kun sendin tän. Nimittäin nyt!




perjantai 8. kesäkuuta 2012

Aiheeton järki

Töissä kompastun jokapäivä mokiin
Lähden kotiin
Paistelen pihviä
Mietin onko tässä mitään järkeä?
Tätäkö se arki on
Enemän tahdon
Ilo on kadonnut
valunut viemäristä
kuinka pois pääsen tästä
loputtomasta tappavasta tylsyydestä
Ei kylässä ainutta vierasta,
eikä tuttua
Ei ketään jota voisin kylään kutsua
Pesen taas pyykkiä
Katson ikkunasta ja mietin en tunne tuota tyyppiä
jota naapuriksi kutsutaan
Avomieheni kanssa simpsoneita katsotaan
läpi yöt
Aamulla molemmilla työt

Töissä kuljen kuin haamu
Loputtomalta tuntuu tämä aamu
Ylläni musta kaapu
Ei työkellosta tunnit lopu
Kunnes kello neljä näyttää
Pitää kotona taas tiskikone täyttää
Pestä pyykkiä
Kuunnella syytöksiä
Tehdä ruokaa
Soutaa ja huopaa

Ilo kodista kadonnut
Kukat kuihtunut
Vesihanoista tulee ruostetta
Jonkun on perunat nostettava
Minä en jaksa edes silmiä aukaista
Se kantaa kaljaa kaupasta

Minä jos hieman nyt nukun
kuitenkin vain yöt kukun
Tuokaa meille iloa ja rakkautta
Nostakaa minut pois kuopasta.

Ihmiset on apinoita


Hei kaikki ihanat mussukat!! 

Ihmiset on niin kamalia ja ihania yhtäaikaa ja elämä sitä myöten.
Mulla on niin viha-rakkaussuhde tätä elämää kohtaan. Mä vihaan
ihmisiä, kuitenkin rakastan. Mut hei, mä tiedän sen että olen ristiriitainen
ihminen. Mä vihaan ja rakastan itseänikin samaan aikaan. Vihaan sen 
takia kuinka heikko ja säälittävä paska olen ja rakastan sen takia että
olen oppinut hyväksymään itseni kaikkine virheineeni. Vaikka enhän
mä itseäni Rakasta niin paljon kuin esim. ystäviä tai kihlattuani ja perhettä
tietty. 

Meissä kaikissa on virheitä ja mun mielestä virheettemyys ei ole kaunista 
ja koska sitä ei ole olemassakaan niin täydellinen on se joka hyväksyy 
virheensä. Mä en ole siis täydellinen, koska kaikkea en hyväksy. Teen ihan
H****tisti virheitä ja en hyväksy itseltäni ainuttakaan virhettä, häpeän ja 
kadun asioita vaikka häpeä ja katuminen on täysin turhaa monessa asiassa.
No olen päättänyt lakata häpeämästä, mut se onkin vaikeampi toteuttaa.
Tänään ihanan ystäväni kanssa olimme kaupungilla ja vastaan tuli Kirkon
Ulkomaanapu-feissari mietin pitkään mut sanoin tuolle feissarille "Mua ei 
kiinnosta mikään mikä liittyy kirkkoon, paitsi hautajaiset" ja tulihan sieltä
vasta-argumentti että Kirkon Ulkomaanapu ei liity millään tapaa kirkon 
toimintaan. No valaisi mieltä. ENKÄ HÄVENNYT PÄTKÄÄKÄÄN!

Elämä on liian lyhyt murehtimiseen, häpeään, jurottamiseen ja kaikkeen muuhun
skeidaan. Siksi mie olenkin niin inpulsiivinen ja tunteet/ajatukset/teot hyvin
inpulsiivisia... En kuluta koko päivää tietyn asian miettimiseen tai vihanpitoon
vaan elän hetkessä. Joskus oon kyllä negatiivisessa mielessä liian inpulsiivinen
esim. lähen ekstempore Ruotsinlaivalle ja kaikki rahat menee ja nippa nappa
saa vuokran maksettua, mut viime kerralla kuin nuin tapahtu niin ei kaduttanut
eikä harmittanut yhtään se että rahat meni koska meni hyvään tarkoitukseen:
sain vapautta ja rauhaa niin ja sitä omaa aikaa ihanan ihmisen kanssa.

Haluan tähän vielä avautua että mua ketuttaa suuresti se että mun "kaverit" on
niin sieltä ja syvältä. Muka ystäviä mut niitä ole. Tulevat vaan sillon kysyy 
mitä kuuluu kun haluavat hyötyä musta jollain tapaa yleensä rahallisesti.
Tietty täytyy myöntää että on mulla ihan ihka oikeita true ystäviäkin, mutta vain
muutama, mutta ehkä se riittää. 
Mut ihmiset on niin kieroja ja epärehellisiä. Minäkin. But that's the lfe! 

Eiköhän se ollut tässä tällä kertaa. Oisko kuitenkin runon paikka?
No halusitte tai ette niin tässä tulee:


Todellisuus minua piinaa
otin taas yhden liikaa
En löydä kotiin
Jään makamaan katuojiin

Herään talosta vieraasta
kuinka pääsisin piinasta
pois tästä
kurjasta elämästä
kun päihtyminen on syy elää
en kestä enää

Pakenen täältä helvetistä
jospa saisin kiinni tästä
hetkestä kun olet vielä vierelläni
Viivy vielä hetki luonani
Ole turvani
Ole suojelusenkelini
Pahalta mut pelasta,
Pelasta....






keskiviikko 6. kesäkuuta 2012

Selkärangaton

 
             Irroita selkärankani,
tunne tuskani,
pistä minut narun jatkeeksi,
et voi pyytää anteeksi,
se repii minut sisältä,
rikkoo minut syvältä,
olet verinen kyynel poskella,
olet pistooli otsalla,
en voi koskaan anteeksi antaa,
pakko tämä taakka mukana kantaa,
sinua palvo en,
kumarra en,
sinua halveksun,
en ole koskaan enää nyöreissäsi sun,
mene pois mielestäni,
painu helvettiin ajatuksistani,
vie mukanas pirut päästäni,
kaikota haamut luotani,
koska sinä ne loit,
mulle paljon pahaa toit,

Kuka mut pelastaa?
Ylös nostaa...........


Auttakaa....
Mullle tilaa antakaa.
.       

tiistai 5. kesäkuuta 2012

Mustia lintuja

Ne vie sulta onnen,
Antaa diagnoosin monen,
Ne ahdistaa sut nurkkaan,
Valuu päiväsi hukkaan,
Ne kuristaa sua kaulasta,
Et pääse irti naulasta,
millä sut seinään hakattiin,
varpaat sulta katkottiin,
Et pääse enää juoksemaan pakoon,
oot joutunut siihen rakoon,
että ei voi muuta kuin kestää
ja kärsiä,
Ne sut mukanaan vetää,
On sulla taskussa vain seteleitä märkiä,
Rahasikin viety on,
kun maksoit laskupinon,
Tistaat, siivoat, peset pyykkiä,
Et voi eteenpäin pyrkiä,
olet kahleissa kotonasi,
Ei ainutta ystävää luonasi.





Mustia lintuja.



maanantai 4. kesäkuuta 2012

Toisen maailman kirous







Mä valvon yöt,
teen silti päivällä työt,

Pesen pyykkiä,

Kotona kuuntelen syytöksiä,
Siivoan ja tiskaan,
Tyhjät tölkit pois viskaan,
Ostan alkosta kolme viinipulloa,
Mihin voin ne piiloon sulloa?

Mä kuuntelen toisten huolia,
mut en osaa pitää omia puolia,
Kuljen vaan sumussa,
kuitenkin jalat juoksussa,
säntään paikasta toiseen,
En nuku vieläkään, en tuhlaa aikaa moiseen,
Elämä multa kielletään,
Pois hetket viedään,
Kunnes nukahdan viikoksi,
Mitä saan raatamisesta kiitokseksi?
Arvosteluja, epäilyjä ja syytöksiä,
Eikä pahaolo häviä.

Mä pakenen niin kauan kunnes oon turta,
se oli murha,
mitä ei koskaan tuomittu,
iho multa on pois kuorittu,
mun raato pois viskattu,
maahan kuopattu.
Silti vaan haamuna piinaan sua,
mua voi ampua,
luoti menee läpi mun ruumiin,
Ei tarvitse enää vajota unelmiin.

Olen poissa,
ei ole järkeä aivoissa noissa,
jotka mun pääkallon sisällä toimettomana lepää,
Olen unessa, josta ei enää herää.