Tänään Olen miettinyt, joskus eilen, ja ehkä mietin vielä huomennakin

Mää niiku mietin tänään sellasta että se on peraatteessa ihan sama missä oon.... Oonko tässä vai siellä vai siellä vai täällä... Oon Suomessa vai Espanjassa... Aina tuntuu samalta tai ei tunnu miltään... vaikka oikeestaan voiko olla tuntematta mitään? 

Mut se on sama missä oon niin voin tuntea oloni samanlailla kummallisen hyväksi vaikka olisin tässä enkä siellä palmun alla. Ainakin mä uskon että voin itse tuntea oloni juurikin sellaseks kun haluan. 

Mietin myös sellasta miksi pitää aina määritellä kaikkea se että on sairas tai terve, on hyvä tai paha... eikö ihminen voi olla yhtä aikaa joltain osin terve mut taas joltain osin sairas? Yhtä aikaa hyvä ja paha? Miksi pitää määritellä ja vielä leimaavasti, niin että ihminen saa leiman otsaan koko loppu elämäkseen. Jos on kerran naistenhakkaaja mut ei enää koskaan koko elämänsä aikana koske naiseen väkivaltaisesti on kuitenkin naistenhakkaaja koko loppu elämänsä. Jos on ollut päihdeongelma saa sen leiman koko elämänsä ajaksi. Jos on kerran ollut lihava on koko loppu elämän muiden silmissä läski. 

AAAAAAAAAAaaaaaaaaargh, en mä tiedä..  en vaan tiedä... mut haittaakse?

Maailma ei voi olla totta... usko tai älä.

Mieti,

Maailma on paha paikka. Maailma ei ole todellinen. Todellisuutta ei vain ole olemassa. Ei nyt, ei tänään, ei huomenna, ei koskaan. Uskotko mua? Et voi uskoa. Koska mikään ei ole totta. En väitä että kuvittelen kaiken mun ympärillä, mutta väitän että maailmaa ei ole olemassa. Mitä se sitten on? Se on kipua, iloa, surua, tuskaa, rakkautta, mutta ne ovat vain tunteita, ne ei ole todellisia. Fyysiset ja henkiset tunteet ei ole todellisia, ne ovat meidän mielikuvituksen tuotosta. Kipua ei voi oikeasti määrittää. Se vain joko tuntuu tai ei tunnu. Sattuu tai ei satu. 

Kuitenkin maailma ei ole todellinen, eikä epätodellinen. Se vain on ja kukaan ei tiedä mitä se oikeasti on. Ei yksikään kukaan. Mitäpä voimme tästä päätellä? Ainakin sen että olen joko hullu tai sairas. Kuitenkin toinen asia mitä voi päätellä on se että siitä syystä että maailma ei ole todellinen ei ole mun pahaolokaan todellista, joten voisin olla oikeesti onnellinen, jos pystyisin/haluaisin/osaisin. Kuitenkaan en voi pitää onnea käsissäni. Päästän sen aina lähtemään. Se aina valuu mun sormien välistä karkuun. Mahdollisuudet olla onnellinen ovat valtavat, joten teen päätöksen tästä päivästä lähtien, en käytä liikaa päihteitä ja olen onnellinen niin paljon kun pystyn olemaan, eli lähes loputtomasti. Se ei ole helppoa mutta tulee onnistumaan. 

Toinen päätös jonka teen on: luotan tästä lähtien itseeni enemän ja paremmin. Sekin vaatii työtä mutta on saavutettavissa. 

Kiitos tältä erää.
ja:


Olet kaunis
niin pieni ja hauras
Pysythän luonani
Viivythän vierelläni
Ethän koskaan enää katoa
niin en minäkään hajoa
En päästä sua enää käsistäni
pois luotani
Olet mun ainoa
Et enää katoa
Lupaan sen
onnellisuuden.

Elokuu 2012 - Pako päihdehelvetistä

Hei rakas "päiväkirja" eli ne raukat, jotka tätä joutuvat lukemaan....



Kuitenkin jos no vaikka alottaisin siitä että tein elämäni parhaimman ja hienoimman ratkaisun ja päätöksen heinäkuun lopussa: Olla juomatta KOKO elokuu. No elokuuksi se kääntyi kalenteri. Saavutin elämäni suurimman saavutuksen olin koko perkeleen elokuun juomatta. En osaa sanoin kuvata kuinka hyvältä tuntui se..... Kuinka voitin itseni. Kuinka voitin ihmisten epäilyt... mutta silti eikö mulle mikään riitä?

MIKSI MIKSI MIKSI MIKSI MIKS MIKSI MIKSI MIKSI MIKSI MIKSI miksi en nauttisi elämästä ilman päihteitä? Miksi piti tulla syyskuu? Miksi piti tulla alkoholi? Miksi kaikki? Koska seuraavana tapahtuu näin:

Syyskuu 2012 - Paluu päihdehelvettiin


Mulla on kumma olo
mun pään läpi menee kolo
Mä oon jossain muualla
Maan alla
Pinnan alla
Merellä
Ilmassa
Maassa makaan
En nouse enää täältä,
sen takaan

Mä olen hukannut itseni
Mä olen hävittänyt sieluni
Mä olen myynyt elämäni
Mä en ole täällä
Maan päällä.


Auttakaa......
Auttakaa .....
Auta kuka ties olet...
Sinua ei varmasti ole olemassakaan...
Kun et pystynyt auttamaan.