tiistai 30. lokakuuta 2012

Vihaan sinua....


VIHAAN SINUA! Vihaan sinua enemmän kuin mitään. Sinä olet kelvoton, arvoton, mitätön. Sinä roikut toisissa ihmissä. Elät toisten ihmisten kautta. Autat muita, mutta et pidä huolta itsestäsi. Olet ruma ja sinusta ei ole mihinkään. Et pysty mukautumaan tähän maailmaan, tähän systeemiin vaikka kaikki muut pystyvät mukautumaan ja elämään sen mukaisesti. Sinä vaan valitat ja valitat. Et ole mukava, etkä ihana vaan vastenmielinen paska. Olet huono ihminen. Olet niin huono että ansaitset kurjaa kohtelua. Ansaitset sen kaiken paskan mitä saat ja koet. Sinä itse pilaat omaa elämääsi. Kaikki on sinun syytäsi. Olet aiheuttanut itsellesi ahdingon. Ole hyvä pysy siellä ja ole hiljaa, valittamatta. Ei kukaan sinua pakota juomaan ja sinä et vaan pysty olemaan juomatta. Aina saa kuulla kuinka olit sekoillut kännissä... KUVOTTAVAA! Itse voisit päättää että se juominen loppuu, ei sitä kukaan muu voi päättää. Sinä et pysty käymään kouluasi kunnolla, et pääse koskaan töihin. Sinusta ei yksinkertaisesti ole mihinkään. Olet niin kelvoton, että en ymmärrä mitä teet enää siinä? Menisit helvettiin.

Koska sinä olet minä.

torstai 25. lokakuuta 2012

Mikään ei voi riittää, ei minulle, ei sinulle, ei meille...

Mitä se me oikein on? Mikä se me oikein on? Mitä me olemme? Olemmeko yksi ja sama ihminen? Olemme kaksi erillistä sielua? Olemmeko kaksi sielua kietoutuneena yhteen ja nyt olemme niin erillään ettei meitä voi enää mikään yhdistää, enää? En tahtoisi sinua menettää. En tahtoisi menettää meitä, mutta olen ehkä jo osannut meidät kadottaa. Yhteiset hetket vain virtaavat pois kuin veri haavoista. Olet jättänyt minuun muistijäljet mitä ei muistamalla saa pois, eikä niitä voi unohtaa. Miksi emme voisi aloittaa kaikkea alusta? Olla uusi me. Olla me mitä ei olla koskaan oltu. Uusi parempi me, vaikka en väitä että vanhassa meissä on mitään vikaa, mutta olisiko helpoa aloittaa kaikki alusta? Varsinkin kun meillä on pitkä historia, pitkä mahtava historia takana. Tiedätkö mitä rakastan sinua enemmän kuin mitään tai ketään, ja haluan kertoa sen koko maailmalle. Se ei ole salaisuus vaan se on jotain niin arvokasta. Se on arvokkainta mitä minulla on, sinut ja meidät. Ei meidän tarvitse luopua. Uskon ainakin niin. Ei tarvitse luopua kaikesta vanhasta ja aloittaa alusta. Ei tarvitse luopua toisistamme. Ei tarvitse luopua mistään, mistään muusta kuin siitä pahasta joka välejämme kiristää. 

Olet parasta mitä olen koskaan ansainnut, 
en ehkä ansaitse sinua vaikka mitään 
muuta en ole halunnut
kuin ansaita sinut.
Vaikka yhteinen sävel on kadonnut
Aion etsiä sen takaisin
Jos vain sinut saisin
Voisimme olla ikuisesti onnellisia
Kerätä yhteisiä muistoja ikuisia.
Rakastan sinua.
Meidän ei tarvitse enää tuntea kipua,
koska olemme yhdessä vahvoja.
Emmekä vain vieraita kasvoja.
Vaan yhdessä taas,
maailmaan loppuun asti.
Halaan sua varovasti.
Kuiskaan sulle korvaan,
En sua  jätä enää koskaan.


maanantai 15. lokakuuta 2012

Mitä?!?!


Mitä sä haluat minusta? KERRO MULLE. Mitä sä oikein ajattelet kun nukut mun vieressä, aivan hiljaa. Mitä sä haluat oikein musta? Mitä mä olen sulle? Kun et kuitenkaan halua mua muuna kuin ystävänä pitää ja kuitenkin laitat viestiä mikä kertoo täysin muuta. Mikä minussa oikein kiinnostaa? Mä olen pelkkä ongelma..... Mulla on ongelmia. Mä olen päihderiippuvainen. Mä oleilen helvetissä. Silti sä vaan aina tuut mun luo. MIKSI? Mitä sä oikein tahdot minusta?! Voisitko kertoa. En jaksa tälläistä leikkiä. En halua loppu elämääni leikkiä SUN leikkejä. Päätä jo mitä sä haluat, tai kerro edes mulle. Mä en ymmärrä sua. Sä haluat nukkua mun vieressä, no so what? Mitä jos mä haluankin nukkua yksin. Ikuisesti. En halua pelkkää kuorsaavaa möykkyä mun viereen, kun voisin saada muuta, mut sä et anna lupaa siihen. Sä vaan otat mua kädestä kiinni, mut silti et halua siitä oikeesti pitää kiinni. Sä annat mulle katteettomia lupauksia. Sä lupaat viedä mut paikkoihin jossa en oo koskaan käynyt, mutta et koskaan vie. Sä lupaat tulla mun luo aina, mut sulla ei oo koskaan aikaa olla mun kanssa. Sä lupaat olla lähellä, mut aina kun oot siinä oot niin kaukana ettei sua voi koskettaa vaikka oot siinä iholla,  ihan kiinni minussa. Sä lupaat vielä että et koskaan jätä mua, mut arvaa mitä? Sä olet jo mut jättänyt. Totaallisen yksin. Silti en pääse eroon susta. Koskaan. Sä vaan roikut mun elämässä. Jatkuvasti. 
Ja minä mietin vaan mitä sinä haluat minusta?


Mä en ole mitään. Minä en voi kiinnostaa sinua mitenkään. En milläänlailla. Olen vaan ihmiskasaongema. Minussa ei ole mitään mikä viehättää. Ei mitään. Silti haluat olla mun kanssa. Mut et voi kertoa mitä haluat? Haluatko olla mun oma? Haluatko että olen sun oma? Haluatko olla mun parasystävä, vaimo, kihlattu, puoliso, mies, muusa, vai mikä?  Voisitko vähän avartaa mua ja kertoa sen mitä haluat minusta.
En muuta vaadi.

perjantai 12. lokakuuta 2012

Raukkaudesta päihdehelvettiin


Se ainoo joka on mun mielessä oot sä,
mun ainoo toive on että olisit nyt tässä,
mua kädestä pitämässä, 
SÄ sait mut pois tästä maailmasta,
kun olin sun kanssa löysin itseni paremasta paikasta,
kerta toisensa jälkeen,
kaipaan sua niin paljon kuin kerkeen,
päivä päivältä vähemmän,
silti rakastan sua enemmän 
kuin mitään muuta,
toit mulle aina jotain uutta,
mielikuvituskavereita,
jotka ei koskaan pettänyt
ei koskaan yksin jättänyt,
Sä toit mun elämään uusia ulottovuuksia
annoit euforisia lupauksia,
veit rakkauden uudelle asteelle,
kiipesin sun kanssa katolle,
olisin voinut hypätä alas, putoamatta
Sun kanssa pystyin kävelemään päin junaa, kuolematta.
Sä veit mut toiseen maailmaan.
Paikkaan parempaan.
Sun kanssa sain uusia kokemuksia
enkä vain turhia toteamuksia.

Sä veit mut veteen pinnan alle
aina vaan syvemälle
mikä tuntu hetki hetkeltä paremalle
En hukkunut
en vuorokausiin nukkunut
sun voimalla jaksoin valvoa
näin kauneinpia harjoja
vierelläni oli suloisia varjoja
jotka kiltisti kuiskasi minulle kauniita sanoja
kävelin vain päin autoja.

Sä olet parasta mitä mulle on koskaan tapahtunut
sun kanssa mikään ei kaduttanut
tahdoin sua päivä päivältä lisää ja lisää
Sun kanssa oli aina kaunis sää
En saanut susta koskaan tarpeeksi
en edes muista milloin nähtiin viimeksi
silti en aio luoksesi palata
en aio sua enää koskaan halata
En aio kanssasi sun maailmalle karata
tai ovea enää sulle avata

koska sitten kun sinä olit saanut minut
toit luokseni pirut
sinä veit kaiken luottamuksen
mitä olin koskaan ansainnut
sinä karkoitit ystäväni kauas pois 
jos en olisi sinua koskaan tavannut
mun parempi ois
Sinä raiskasit minun onnen
sinä turmelit mun mielen
sinä pakotit mut sua lähellä pitämään
sait kaikki muut luotain lähtemään
Sinä turmelit haaveet
laitoit tilalle kammottavat painajaisten aaveet
sinä rikoit unelmat
väitit että saan paremmat
että en jää kanssasi koskaan yksin
todellisuudesta katosin
Karkasin todellisesta maailmasta
pakenin päihdehelvettiin
kultani, sinun kanssasi kadoksiin.


Kun päätin sinut jättää
sinä et siitä pitänyt
vaikka en sinua hylännyt
sinä sait minut hulluuden partaalle
kiipeämään parvekkeelle
Pyrkien alas putoamaan
lopullisesti sinusta eroon pääsemään
kuolemaan
En kestänyt elää ilman sinua
sinä vain piinasit minua
en kyennytkään olemaan ilman sinua
Sait minut otteeseen taas
mutta tällä kertaa näytit minulle helvetin
Sinun ansiosta oikean enkelin menetin
Sinä elämäni pilasit
Siksi toivon etten olisi sinua koskaan löytänyt
Silloin et olisi minua otteessa pitänyt.


Olin taas sinun otteessa
roikuin kuin hirressä kiinni sinussa
olin riippuvainen sinusta
sinä naroit vaan mun pahasta olosta
sinä pakotit minut taas siihen rakoon
että juoksin vain todellisuutta pakoon
sinä kuristit minua kaulasta
en päässyt irti naulasta
millä minut olit hakattu seinään kiinni
Ei maistunut minulle enää viini
ei kelvannut mikään muu kuin sinä
olin vain onnellinen kun olit siinä

Kuitenkin samalla salaa 
toivoin että pääsisin irti sinusta
Sitten en enää luoksesi palaa
mutta sinä vain pidit mua kaulapannassa
istuin yksin rannassa
sinua kaipaan
päätin että viimeisen kerran sinut tapaan
sen jälkeen sinut väkisin jätän
vaikka mitä se vaatisi
karkoitan tautisi
sinut
pois elämästäni
koska haluan tavoittaa haaveeni
Tein parhaani
Sain sinut teljettyä lipaston kaappiin
jonka laitoin lukkoon
siellä sinä olet koskemattomana
kuolemattomana
silti en enää ikinä sinuun halua langeta
Sinut mielestänikin pois karkoitan
Olet vain osa mun menneisyyttä
etkä tule koskaan enää minua tapaamaan
minua vangitsemaan
tai henkeäni riistämään
välejäni ystäviin poikki pistämään
sinä olet selätetty vastustaja
Et minua enää koskaan saa.
Sinut vielä unohdan,
rakas Stella.